[652] Kärsiäjä, martyr, Pyhät kärsiäjät, de heliga martyrer.
[653] Yrjön t. Yrjän-päivä, oli s. 24 p. Huhti-kuussa.
[654] Mikä mies hään lie ollut, ei heissä selitetäk, eikä myös hänen isänsä nimeä.
[655] Tämä Hórnin suku-juoksu (stamtafla), joka myös löytyy niissä vanhoissa Péringsköldin, Åkersteinin, v. Schantzin ja Palmsköldin polvi-laskuissa (Genealogier), selittää että Vapa-mies Clas Heikinpoika Hórn Åminneen, joka v. 1485 oli Laintutkia Halikon kihlakunnassa, ja v. 1487, 1488, 1490, 1499, 1508, 1510 ja 1514 Lainjulistaja Etelä-Suomessa, ja v. 1499 Ruotsin Valta-Neuo — oli naitu Christina Frillen kanssa Hoapaniemeen, joka oli Lainjulistajan Etelä-Suomessa Christian Håkansson Frillen tytär. Palmsköld, joka myös kertoo tätä, sanoo että tämä Hórn oli vielä toisen kerran naitu Christina Antintytär Karplanin kanssa. Merkillinen on että vaikka hänellä oli kaksi vaimoa Kirstin nimellä, niin eivät kuitenkaan ykskään heistä ollut Frésen sukuisia, ellei heijän nimet lie viärin toimitetut. Mahollinen oisi ehkä myös, tällä Hórnilla olleen vielä kolmaaskin vaimo, samalla kaima-nimellä. Jos otamme ajan-luvusta vuoaria, niin havaimme kohta että tässä mahtaa jossa kussa olla erehtys. Sillä jos tämä Frese oisi elänyt 1300 vuosien alulla (niin kuin luetaan hänen hautakivessä) niin mitenkä hänen pojan-tytär oisi ollut naitu tämän Hórnin kanssa, joka vielä eli 1500 vuosien alulla, eli oisikkohan kolmet suku-polvea ylettänyt kahteen sataan aastaikaan? Sillä tahi tässä on tehty Frési 100 vuotta vanhemmaksi (kuin hään olla pitäis), tahi se on sevoitettunna siiheen nuorempaan Frésiin (joka on muka yhtä) tahi ymmärretään tässä yhtä toista Hórnia kuin tätä äsköin mainittua; ehkei yhtä toista sillä nimellä ouk ollut Lainjulistajana Etelä-Suomessa. Myökin oisimme uskomoisillamme että yksi Frése oli naitu yhen Hornin kanssa. Mutta jos tämä oli Claes nimeltään, eli jos hään oli Lain-julistaja Etelä-Suomessa, sitä emme saata sanoa (Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet). Meijän luulo luottaiksen sen peälle, että Maskun pitäjän kirkon ikkunassa oli muinon moalattu Hórnin ja Frésin vapamerkit rinnattain, josta arvattaisiin, että hyö ovat olleet naimisen kautta yhistetyt, ja että hyö ovat tässä pitäjässä asunneet, tahi että heillä tässä on ollut tiloja ja kartanoita (kaho XX:nees Taulu N:o 2 ja 3).
[656] Koska myös tämä kaikki ikeän kuin passoisi tähän Fredr. Fréseen, jonka hautakivi tässä kahellaan, vaan joka nyt luetaan 100 vuotta vanhemmaksi, niin milt' emme epäile Brennerin tässä lukenueen veärin, ja vuosluvun ehkä olleen MCCCCLIIII, liioiten koska tämä kivikin näyttää olevan teoiltaan niiten toisten kanssa yksi-ikuinen, vaan ei sunkaan vanhempi; ja koskei Brennerin aikana löytynyt Turun kirkossa muitakaan hauta-kiviä 1300 vuos-luvulta, jotka kaikki ehkä lie murentuneet Turun kirkon tuli-palossa v. 1458 (Juusten; mutta v. 1464, 1473? Messenius) niin on uskottava ettei tämäkään ouk niin vanha kuin hänessä luetaan. Se näyttää kuin Brenner oisi jo itekkin tätä arvannut, sillä siinä nioitetussa kirjassa on hään kirjuttanut vuos-luvuun: "MCCCCLIIII" niinikään luetaan myös tätä vuoslukua yhessä vanhassa puu-kuurmauksessa tästä hauta-kivestä. Mitä taas Vapa-Huoneen kirjoitukseen tuloo, kussa luetaan v. 1354 niin se ehkä luottaiksen tämän Brennerin vanhimmaisen piirutoksen peälle, jonka olemme kopioittanut.
[657] Kolmen Kuninkaan Veljellisyys (Fraternitas Trium Regum) kuhuttiin sitä papillista yhteyttä tahi veljellisyyttä, josta jo puhuttiin p. 375, 377.
[658] Peä-Neuvo, Borgmästare. Hään oli ollut Peä-neuona v. 1431, 1439, 1448 ja 1449; ja luettiin olleen Saksalaisesta suku-perästä (Chr. p. 598).
[659] Brenner: "I Åbo D. Kyrckia."
[660] Tämä Vapamerkki muutettiin siitten yheksi mustaksi Yötyr-peäksi valkoisessa vainiossa. Mutta milloin, eli keltä, tätä tehttiin, on tietämätöin. Bång sanoo kyllä (Palmsköldin puheen peälle; kaho p. 441): "Olof Niclisson Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Syltehufwud i hwitt fält, sådant som Asessor Brenner afritat det i Åbo D. Kyrka, litet förrän kyrkan bran." Mutta näissä puheissa on niin paljon valetta, ettemme ollenkaan heihin uskotak. Sillä — ensinnik niin tämä Olli Niileksenpoika Tavast ei ollut naitu Finckilöihen kanssa — toiseksi, niin Finckilöihen vapamerkissä ei ollut mitään Sian peätä — kolmanneeksi, niin nähään vielä tästä Olli Niileksenpojan hauta-kivestä, jotta ei hään vielä kuolemaisillaankaan ollut pois-muuttanut sitä vanhoo suku-merkkinsä, ja — neljänneeksi niin näissä Brennerin piirutoksissa ei löyetäk yhtä sellaista kuvattua Kössin-peätä, josta tässä puhutaan. Tämä vanha merkki ei vielä ollut sen eistä tämän Ollin aikana pois-heitettynnä; mutta 100:a'an vuuen peistä oli jo muutos tapahtunut. Sillä Arvid Heikinpoika Tavast Wessundaan, joka v. 1568 oli Linnanisäntänä Viipurissa, ja josta ja p. 444 puhuttiin, (ja joka oli tämän Ollin pojanpojan-poika) kanto vapamerkissänsä yhtä Posson peätä. Hänen aikanansa korjattiin taas tätä Tavastiloihen vapamerkkiä. Sillä v. 1588, s. 24 p. Kesäk. niin Herttu Koarle, kunniaksi tämän miehen pitkällisestä ja uskollisesta palvelluksesta, paransi hänen vapamerkkinsä, sillä tavoin että, ympäri tätä Karjun peätä pantiin yks sininen vanne kuhun oli vuorottellen pujotettu 4 punaista syväntä ja 4 punaisia luotia (kulor) — kostoksi samasta uskollisuuestaan tuli hään monian vuuen peästä Viipurissa poikki-hakatuksi. Tällainen tuli myöskin v. 1625 tämä vapamerkki sisään-kirjutetuksi niihen Ruohtalaisiin Vapa-kirjoin (N:o 64) hänen pojaltansa Germund Arvinpoiku Tavastilta Kurjalaan. Ruotissa on nykyisinnä Peä-Luutnanti m.m. Gréve Joh. Henr. Tavast, sekä hänen Vapaherrallisessa (N:o 321) että Grévillisessä (N:o 129) Vapamerkissänsä, uuestaan ylös-ottanut sitä vanhoo kolmatta satoo aastaikoa jo poishyljättyä suku-merkkiä.
[661] Sillä tämän Olli Tavastin isän-ukko, eli Piispa Maunus Tavastin ukko vainaa, oli Herra Niiles nimeltään; josta Palmsköld kirjuttaa: "Nicolaus Tavast Magnus, Finlandiae vir potens, habitans in Tavastia, circa annum 1340" (Geneal. Saml. p. 3937). Mutta silloin hään jo mahto olla keli vanha, sillä hänen pojan-poika Piispa Maunus Olai oli syntynyt v. 1357. Hänellä oli kolm poikoo, — Olli Niileksenpoika (Tavast, se vanhempi, sillä nimellä; ja tämän nuoremman Olli Niileksenpojan ukko) joka oli Tavastiloihen Peä-vanhin, ja jota Juusten kuhtuu: Nobilis et famosus Vasallus in Paroecia Wirmo (Porth. Chr. p. 17, 423) joka oli Valta-Neuo ja Tähti-niekka v. 1370, ja kuollut jo v. 1402 (Porth. Chr. p. 433) ja josta on jo ennen p. 398 ja 422 puhuttu; — toinen oli Fader Niileksenpoika, joka oli Stålarmiloihen Peä-vanhin, ja joka oli naitu Brita Rochelsdotterin kanssa, ja eli v. 1370 ja 1400; — kolmaas oli Sune Niileksenpoika, joll' oli poika Sune Sunesson, Miekkamies ja Laintutkia Taivaansalossa v. 1402, Vehmaassa v. 1418; Valta-Neuo v. 1435, ja Lainjulistaja Pohjos-Suomessa ja Ahvenan-moalla v. 1437 (ja 1455?). Tästä selitetään mitenkä Tavastit ja Stålarmit ovat ennen kantaneet yhtä Vapamerkkiä, vaikka eri nimellä. Kumpaisetkin suvut oli muinon kuuluisat ja voimakkaat Suomessa, niin että löytyi harva kirkko, kussa ei ennen aikana tavattu heijän vapamerkkiänsä nimittäin yksi varusteltu käsivarsi, milloin keännetty oikeallen puolellen, milloin (usseemmittain) vasemallen, osottava milloin kämmenensä, milloin toas puistelevan nyrkkiänsä.