[722] Kuin Kuninkas Eerikki v. 1407 kävi Suomessa, pakotti hään Suomalaisia, että ikään kuin Ruohtalaisetkin, maksoo heijän vuosillisen veronsa rahassa, eikä moan-viljoissa, niin kuin ennen. Tätä tehtiin sillä tavalla, että heijän vilja-verot arvattiin rahan hinnassa, joka teki joka Jousesta (Krok) 2 Markoo, Savusta (Rök) 5 M. ja Kokonaisesta Verotilasta (helt bohl) 10 M. Sen ajan rahan arviossa (kurs) luettiin 6 t. 8 M. yhteen naulaan puhasta hopeeta, ja 4 M. yhteen Engl. Noblaan. Ja peätettiin vielä, että ne tilat, jotk' eivät kyänneet veronsa maksoo, eivät tulleet Ruunun veloistansa huutokaupalla poismyötyiksi, eikä tehtyiksi Ruunun-autioiksi (kronowräkte); mutta että niihen toisten piti heijän eistäkin suorittoo veronsa. Sillä tavalla niin ne huonot tilat, ja ne laiskat asujammet, tulivat vastukseksi niillen toisillen nöyrillen, josta synty suuri hämmennös, niin että ne köyhät talot veivät ne varakkaammat myötänsä onnettomuuteen, jotta koko kylät tulivat viimen autioiksi. Tämä tuntui Suomen asujammillen vielä raskaammaksi, koska raha-arvio aleni. Sillä kuin yksi Turun-raha (moneta Aboënsis), suuremmasta kokoisuutestaan, ennen teki 6 hopiäyriä (penninkiä), niin että 4 Turun-rahaa teki 1 hopiäyrin hopeessa, tahi 1/8 Markkoo, niin sitä kohta poljettiin niin, että se ei tehnyt jos 4 peninkiä; niin että tarvittiin jo 6 Turun-rahoa yhtään hopeaäyriin hopeissa. Moakunta joka ei hoksaisi tätä, valitti että heijän verot ovat (vuotesta 1419?) tulleet tehtyiksi 3:nen osan suuremmaksi. Eikä hallituskaan, joka tutki asian, älynt että verot oli yhtäläiset, vaikka raha-arvio oli alenettu (siitä että rahoja löytyi runsahampi, niin oli hinta moanviljoilla nousnut) voan peätti, että kolmaas osa verosta piti Suomessa poisheitettämän. Voan koska heillä ei ollut tuostakaan suurta apua, mutta olivat armottomat ja tilastaan pois-joutuneet, niin vähenettiin heijän verot vielä sillä tavalla, että koska kaikki Kirkko- ja Vapa-moat (jotk' eivät maksaneet tätä veroa) oli toisista poiseroitettu, niin kaikkia Ruunun- ja Veron-tiloja vähenettiin sillä, että 5:ääs Savu t. 5:ääs Orava heitettiin heistä pois, jonka perästä heijän piti nykyisissä rahan-arviossa maksaman veronsa. Sillä tavalla piti nyt talon verot kussakin seurakunnassa sovitettaman uuestaan, rehellisten ja kunniallisten arvotus-miesten mieltä myöten (Åb. Tid. 1784. p. 204, 217. Porth. Chr. p. 494. j.s.). Hirsiä ja muita tarpeita Linnoin rakennokseksi, jota ennen maksettiin rahassa, Vouviloillen, pois-heitettiin myös, Piispan sanan pealle, näistä heijän raha-veroistaan.
[723] Viimeinen Lainjulistaja yhteisessä Suomenmoassa, eli Itämoalla (Österlandet) niin kuin sitä silloin kuhuttiin, oli Tähtimies Clauus t. Niiles (Pekanpoika?) Fleming, (joka oli naitu Cecilia Niileksentytär Djeknin kanssa?). Hään kuoli v. 1425. Josta vuotesta vuoteen 1434, ei tunnetak muuta, kuin että yksi Pekka Fleming oli mainittuna vuonna tämän viran toimittajana.
[724] Pohjos-Suomen Lakikuntaan (Norr-Finske Laghsagu) kuului Pohjos Suomi soarineen, Koko Pohjanmoa, Ylä- ja Ala- Satakunta, ja Ahvenanmoa. Sune Sunenpoika pantiin v. 1437 hänen ensimäiseksi Lain-julistajaksi. Tämä Sune Sunenpoika oli Piispa Tavastin serkku eli nepa; hään oli Lainjulistaja vuotesta 1437-1446. Peringsk. sanoo hänen elänneen vielä v. 1455, jollon Helin sanoo hänen olleen Lainjulistajana Ahvenanmoalla (Porth. Chr. p. 527).
[725] Etelä-Suomen Lakikuntaan (Sudher-Finske Laghsagu) luettiin Etelä-puoli Suomenmoata, soarineen, Uusimoa, ite ja lue Karjala (johon luettiin Savonkinmoata) ja Hämeenmoa. Matti Martinpoikoa tehtiin v. 1437 hänen ensimmäiseksi Lainjulistajaksi, jota hään oli vielä v. 1446. Lue tästä. Åbo Tid. 1783. p. 340. Porth. Chr. p. 503.
[726] Laki-Käräjät (Lagmansting) lue tästä Åb. Tid. 1783. p. 329. Porth. Chr. p. 504.
[727] Moa-Oikeus (Land-Rätten) heitettiin Suomessa v. 1446, jonka perästä toas piettiin, niinkuin vanhoina aikoina, Valta-Käräjät (Räfste-Ting). Nämät vanhat Valta-Käräjät ja Herroin-Käräjät (Alshärjar-Ting), jotka oli vielä heitä vanhemmat, heitettiin siitten pois, eli oikeemmittain yhistettiin niissä nykyisissä Valta-päivissä (Riksdagar) eli Herroin-päivissä (Herredagar) kuin heitä myös kuhutaan, — koska heitä istutettiin vanhoina aikoina ainoastaan Valta-Herroilta. Tässä Moa-Oikeuessa istui ensin (Peä-miessä?) Turun Piispa ynnä muutamia hänen Papis-Neuoittelioita, ja niin monta Valta-Neuoja kuin Suomessa löytyi; ja siitten Lainjulistajat ja kaikki Laintutkiat, ja Voutiloita mitkä Suomessa löytyi. Siitten istui Kuninkaan nimeessä, siinä yksi hänen Valta-Neuoista jonka variten tähän toimitukseen valitaan, ja jolla on laki-istumukseksi (till nämnd) (Kuninkaan Laissa) puolen virkamiehiä, toisen puolen talonpoikia.