[712] Tätä hautavarjoa kuvaellaan XVI:ssa Taulussa.
[713] Padis oli yksi Papisto (Kloster) Viron moassa Cistercienin papinkunnasta, joka silloin kuului Reävälin Hippakuntaan. Kuninkas Maunus Erkonpoika oli jo v. 1350 ollessaan Turussa antanut tällen suljetuksellen ijäksi piteäksensä Lohive'et Helsingin joessa, että sillä sekä kostella näihen pappisten nöyryyttä häntä vastaan, kuin myös että sillä onnistaa (salig-göra) niiten Kuninkaallisten ja heijän sukulaisten sieluja. Samasta syystä anto hään Hapsalassa v. 1351 samallen Papistollen isännän-oikeutta Porvon seurakunnan ylitten, jota hään vielä vahvisti samana vuonna kahella kirjalla, annettu Turussa, josta yks oli alakirjutettu Turun Papis-neuoittelemukseltakin, ja kussa Pernon ja Sibbon pitäjät, (jotka silloin olivat kappelia Porvon alla) annettiin näillen samoillen Pádisen pappisillen; jotka samassa toimitti sinne yhen heijän veljensä, ottamaan soataviansa (joka ei kohonut jos 30 Markkoo, kaikkiaan) ja toimittamaan Jumalan-palvelustansa. Tätä kaikkia vahvistettiin vielä siittennik monta kertoo, nimittäin Kuninkaalta Eerikki Maunuksenpojalta v. 1357, Kun. Albrechtilta v. 1371, ja K. Eerikiltä Pommerista v. 1399. Mutta Piispa Hemming oli antanut tähän suostumuksensa ainoastaan sillä eholla että Kuninkaan piti seättämän 2 uutta Papis-neuoittelian-virkoa Turussa, joihon asettamiseksi se lahjoitti Tessjöin tilat m.m. Pyhteen pitäjästä; sen eistä koska K. Albrecht jälleen Ruunullen omisti näitä tiloja, (josta nämät Papisneuoitteliankin virat taukoisivat) niin Piispakin rupeisi ite toimittamaan isännän-virkoo Porvossa, josta synty monet pitkälliset riijat Pádisen pappisten kanssa; joista vielä kiskotettiin Piispa Juho Pekanpojan aikana. Piispan Juha Westfalin saivat hyvällä sopimaan; mutta Piispa Björnin aikana nostettiin uusi riita, jota taas sovitettiin, kunnekka Piispa Tavast teki tästä uuen jutun, josta nämät riijat viimein ratkeisivat. (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 94. ja Porth. Chr. 21, 465, 487). Pádisen pappisilla oli muinon muitakin tiloja Kyrkslätin ja Ingon pitäjässä Uuvellamoalla, mutta heitä olivat jo ennen (v. 1407) myöneet Viipurin Linnanisännälle Thord Rörikinpoika Bondille 80 Markkaan Riigan rahoissa.
[714] Nämät rahat maksettiin sillä tavalla, että heillä ostettiin kaks taloo Papiston noapurissa, nimittäin Harolve ja Uusikylla, jotka annettiin tällen Papistollen sillä eholla, että jos tämä heijän sovinto jollon-kullon tulisi niiltä lailiselta tahi henkelliseltä oikeuelta rikoitetuksi, niin piti Turun Piispoillen maksettaman näitä rahoja takaisin, tahi anettaman näitä tiloja.
[715] Koska Kuninkaskartano (Ladugården) ei tainut olla ilman näitä tilanmaita, niin Kuninkas anto 3 Ruununtiloa Suomessa Turun Piispoillen ja Seurakunnallen tilan-vaihtoksi, joista ainoastaan kaks mainitaan, nimittäin Vanhalinna Lieron pitäjästä, ja Katavakankari Piikkiön pitäjästä.
[716] Turun Piispoillen oli vanhuutesta annettu puolen kaikesta kalastamisesta Kymin-koskessa, josta puolesta Kuninkas Maunus peästi heitä v. 1357 maksamasta, Ruunullen sen 1/4 osan, joka oli Kuninkaallen tuleva kaikista näistä kalavesistä. Mutta Pyhteen miehet — jotk' eivät osanneet pyytä Lohta muuten kuin nuotalla tahi verkoilla (otavilla) ennen kuin Bothe Pentinpoika (joka v. 1438 oli Viipurin Peämiehen Iwar Niileksenpojan Voutimies) teki Ahvenankoskessa ensimäisen merran (mjärdh, laxpatan) — eivät antaneetkaan tästä merrasta osoo Piispaallen, jos ainoasti nelikon vuoessa. Josta hään paituutti heitä Pyhteen käräisiin, kussa peätettiin heijän maksamaan puolen soaliistansa. Mutta talonpojat eivät ottaneet tätä totellakseen; josta Piispa manaisi heitä Moa-Oikeuteen Turussa v. 1428. Ja kosk' eivät siihenkään tulleet, niin tuomittiin jokainen heistä 40:nen Markan sakoillen, ja maksamaan Piispallen takaisin kaiken sen Lohen, jonka ovat häneltä omistaneet, ja antamaan hänellen tästäpuolesta puolen kala-soalin kaikista niistä Lohen-karsinoista, jotka tulisi tähän koskeen salvetuiksi. Mutta talonpojat nostivat uuen riijan, ja juoksuttivat kesellä v. 1446 (?) kanteitansa ite Kuninkaallen Tukhulmissa, joka toissa vuonna laitto Lainjulistajan Uplannista Pentti Juhonpojan Salistahan, ja Turun linnan Peämiehen Maunus Grénin, tutktistelemaan tätä asiata. Kuin ruettiin tästä juttua tekemään Moa-Oikeuessa Turussa v. 1447 (1442?) ja Talonpojat näkivät, että rupeisi käymään heille pahoin, niin sovittivat pois koko asian, johon sovintoon Maa-Oikeus anto vahvistuksensa (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 63-68. Porth. Chr. p. 466).
[717] Vilpistelemättömyys, t. Vilpittömyys, wärdighet, alwarlighet (mielenvakaus).
[718] Juusten sanoo hänestä: "in horis et orationibus dicendis multam gravitatem, devotionem, magnamque diligentium adhibere consuevit… Vitam honestam, castam, et multum temperatam habebat. Nomen ejus famosissimum, et fama laudabilis non solum in sua dioecesi et vicinis partibus, verum etiam apud Ruthenos et multas externas gentes, longe lateque per regiones remotissimas magnifice et honorifice divulgabatur" (Just. Chr. p. 19, 23).
[719] Valta-toimitus, Statistik; Valta-toimittavainen, Statistisk; Valta-toimittaja, Statistikus.
[720] Valta-asia, Stats-ärende.
[721] Niin kuin toistukseksi näihen aikoin kansan-puutoksesta ja moan-harjoittamattomuutesta, sanotaan ei muita asujammia asunneen Savon ja Pohjanmoan pisimissä ja pohjoisemmissa maissa, Hämeen ja Satakunnan pohjois-puolimmaisilla pohjilla, (liioitenkin koko Rautalammin kihlakunnassa, ja Ruovein, Ikalisten ja Keurun pitäjissä) — jos ainoastaan yksinäisiä vaeltavaisia Lappalaisia, jotka siinä syöttivät Porojansa. Sysmän kirkolta Hämeessä aina Savilahen (t. Mikkilin) kirkollen, joihen välillen luettiin 18 peninkuormoo ei löytynyt niin ainuata asujanta. Mutta täytyi Piispan (että muihen reisuvaisten) kulkeissaan tätä väliä, moata paljaalla nurmella, tahi talvisella tanterella, kunnekka se, soahaksensa parempata yö-majoa, istutti (nuon v. 1440) yhen lampuoin Vahvajärvessä (joka nyt kuuluu Hirvensalmen pitäjäseen); kussa hään oli osittain perinyt vähä moata vanhimmiltansa, osittain myös ostanut Karjalaisilta ja Hämäläisiltä; ja jota paikoo K. Christoffer, Piispan anomuksella, vapautti kaikista Ruununveroista (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 57). Kuin moa oli näin asumatoin ja kansatoin, niin on arvattava että muut laitokset oli sitä myöten kehnot. Moantietä e.m. ei löytynyt jos ainoasti rantamailla, mutta piti matkamiesten kulkea, pieniä polkuja myöten, käytäviä milloin jalkaisin, milloin rahtaisin, tahi souattoo vesiä ja virtoja, joihen taipaleita ja moan-kannaksia ylitten heijän täytyi veteä veneitänsä (Porth. Chr. p. 518).