Väitti vanha Väinämöinen
Monin kerroin käynehesek
Paremmalla purjehella,
Uhoimmalla uurtehella,
Koarella kauhiammalla
Vieryviin vesien peällä,
Alloillen ajelevillen,
Tyrskyllen tutisevillen, 70
Vesi voarojen välillen.
Peätti vielä toisen kerran
Kulkeneesek kuulummalla
Hoahella hailuavalla,
Soti-laivalla somalla,
Pohjan pitkillen perillen,
Lapin loajallen lahellen.
Tuosta suuttui soaren sartit,
Niemen tyttäret vihastui;
Alkoivatpa aika lailla 80
Airoillaan ahistamahan,
Miekoillaan tavoittamahan
Peätä vanhan Väinämöisen,
Ohtahan uhon urohon.
Soaren miehet nuon sanoovat,
Uhkaavat salmen urohot:
"Pannahan pahoa tuonnek,
Sysätäänpä syytä myöten;
Alle laineen lasketahan,
Pohjahan pu'otetahan, 90
Kussa ahvenet asuuvat,
Meren konnat konttaisoovat,
Näkin kynnet kynteilöövät;
Silmät simpsukat pesöövät,
Kaukaloiset kauleloovat;
Raput velhon roateloovat,
Loihtian lopettanoovat."
Silloin vanha Väinämöinen
Vihelsi vihoissa mielin,
Puhaksipa puukon-peähän, 100
Sylki suuhun pohja-tuulen,
Sieramiin etelä-tuulen;
Nyrkkiään hykertelööpi,
Kämmeniään keäntelööpi;
Sanoopi sanoa kaksi,
Popotti puhetta kolmet:
"Tuulen myrskyt myrskymähän,
IIman reunat riehkumahan,
Taivaan tursaat turpomahan,
Pohjan puuskat puhkimahan!" 110
Tuli tursas turvaksensa,
Vasta-rinta varjoksensa;
Keänsi keulan källellehen,
Koaret kaikki kallellehen,
Sysäisi syvillen veillen,
Alloillen avauntuvillen,
Pohjahan puvottavillen,
Uroisten upottavillen,
Miestehen mänettävillen.
Tuosta äijät ähkymähän, 120
Pojat parat parkumahan,
Vaimot voihkaroittamahan,
Polvilleen palvelemahan,
Runojaa rukoilemahan:
"Ällös vainen Väinämöinen,
Meitä riepu-mierukoita
Suuhun surman soattuoho,
Henken voaraan voatikoho!
Keinot kehnot miesten meijän,
Konehet sinun kovemmat, 130
Laitokseisi loatuisammat,
Neuojaisi nähtävämmät!"
Silloin vanha Väinämöinen
Rupeisi perän-pitohon.
Varsinnik varusteleksen,
Hampaitaan pureskeloopi,
Kopriaan kopristeloopi,
Sanojaan sopotteloopi…
Mik' oli tuulen ajossa
Heittiöksi hyljättynnä, 140
Roiskui roatona merellä.
Tuuleen turpansa torotti,
Keänsi kärsän ilmoo vasten;
Vesi parskui parroillensa,
Kosket kuohui korvillensa.
Laineet pieksi laitojansa,
Voan ei pieksänyt pereä.
Venet matkojaan tekööpi,
Laineen halki hakkoapi;
Laineen halki, toisen poikki, 150
Kolmaisen vähän vitaisi.
Peäsi selvillen selillen,
Avonallen aukiollen;
Karit kaukana näkyypi,
Luoto soattaapi lähellen
Sisässä suvannon suuren,
Loajan vuonon lautaisilla.
Sinnek laski laulajamme,
Veänsi veneen Väinämöinen,
Laiturillen laitettullen. 160
Valmihillen valkamoillen.
X. Sången.