Den Finska Pindens Gracer, Muser, Skaldinnor och Sånggudinnor, omgifvande Väinämöinen i lätta dansar, rosenkröna honom och hans lyra med sina blomstergirlander; hvaremot han förevitas af Kaunihitar, (den finska Venus) för köld emot de sköna. Väinämöinen försvarar sig härvid grundligen, och undskyllande sig nu till följd af sin höga ålder, ger han i thy fall anvisning på sin reskamrat. Genast stod för denne, liksom framtrollad, en himmelens tärna, den skönaste Runola ägde; och Skalden, hänryckt af förtjusning, vill just sluta henne i sina armar, då han vaknar — träffad af en elektrisk stöt, hvarvid dröm och flicka försvann. Allt hvad han numera såg var endast Väinämöinens skarpa, hotande, och genomträngande blickar. Försent ångrar Skalden den obetänksamhet, hvarigenom han, för att vinna ett lägre mål, gick miste om ett högre; och med smärta bekänner sitt fel att hafva försummat tillfället att lägga sig till någon af dessa gamla Runolas harpor. Under dessa tankar inslumrar han åter, hvarefter han ännu en gång drömmer huru Väinämöinen tröstade honom öfver sin förlust, dermed att den verkliga lyckan och sällheten icke blef af ödet menniskan gifven, utan endast står att träffas bland Runolas Skalder.
Nytpä yhtyi ympärimme
Taivaan naiset nauro-suiset,
Vaimot Runolan valitut
Liittivät, likentelivät;
Kukiin anto kukkiansa,
Kukiin laski lahjojansa
Miesten ehoisten etehen.
Palkinnoksi ruusun-pannat,
Kunniaksi kukka-sankat
Kantelivat kantelillen, 10
Asettivat laulajoillen.
Niillä peätä Väinämöisen
Keärivätten kiehkuroiksi,
Ohemia oivan miehen
Seppelivät seihtemällä
Sirkut taivaan sitehellä;
Kaunistivat kanteleensa
Lumpeilla lumisevilla,
Lemmeillä leikihtevillä;
Siiviksensä sitoilivat 20
Leivoisen lentelemiä,
Kyyhkyisen kynäisemiä,
Ukko-jousen untumia,
Kotkan suuren sulkaisia,
Havukan hajottamia.
Laulattaret lauluillensa, Soitottaret soittinensa, Ilmahuttivat ilonsa. Toiset riemun tyttäreiset Hyry-päissään hyppäilivät, 30 Huli-mielin kuiskailivat, Keikkuivatten toisten kanssa, Tekivätten leikkiänsä. Suosihitar, Hyväilitär, Huiskuttaret, Kuiskuttaret, Ilottaret, Naurattaret, Riemuttaret, Reuhottaret, llmahuttivat ilonsa.
Yksipä paniin pahoilleen,
Ikävysty aikojahan, 40
Sep' oil mieru Mieluatar,
Kaunihitar kaunis vaimo,
Armastutar aimo lintu
Jok' oil ihostaan ihana,
Kaikkiin kauniin karvoiltansa.
Vaimoin kaikkein vallihtia,
Miesten kaikkein mieluittaja
Tirskuupi tora-sanalla:
"Kosk' et piijoista pitännek,
Etkä arva armahaini, 50
Minun kanojain katellet; —
Ei ouk mulla antamista
Vaimon tapoin tarjoomista.
"Jos sa oisit nuorra miessä
Vielä vanha Väinämöinen,
Niin ma soattaisin sanoa:
Ota joukosta omena,
Mesi-marja mielestäisi,
Ota paras parvestaini!
Likistelek lillukkaini, 60
Maistattelek mansikkaini!
"Sanoisin niinkuin sanonkin:
Ota nuorin neitoseini,
Suuta suositellakseisi,
Kättä keikuttellakseisi,
Syäntä syleilläkseisi,
Rintojaan riuskeiltakseisi!
Kahet kultaiset käköiset
Piilottaavat piika-puolet
Poijillehen povissansa; 70
Kahet naurihin mukurat,
Pari muuraman mukaiset,
Kahen onnelan omenat
Kasvaa piijan kainalossa;
Puhkistuuvat niin kuin putket
Nuorten neitosten nisistä."
Vastais vanha Väinämöinen:
"Miessä nuorra ollessaini
Piijat minusta pitivät,
Suostuivatten neijot nuoret, 80
Suostui suuret että pienet,
Kaikki käsiin keikahtivat;
Kaihuttelin kanojaisi,
Kesytin käköisiäisi
Siipien silittämällä,
Sulkien sylkyttämällä;
Kaunukkaiset, kainukkaiset
Tututtelin, tupertelin.
Mik' oil neiti nähtyvissä
Sokaisinma soitollaini, 90
Mik' oil naista noapurissa
Lepytinmä lauluillaini.
Monen morsiaa mokomaa
Makuutin isän majassa;
Monen miehen mieli-tievon
Toisen souvatin sylissä.
Ei ollut sitä tytärtä,
Ei sitä emoisen lasta,
Jot' ei vierys vietellynnä,
Lauluini lauhtuttanunna, 100
Pettänyt pehmeet puheeni,
Sanant hyvät houkutellut.
"Jop' on nyt jalkani jäykkä,
Selkä-ranka rauaistunna,
Jeähmetty minun vereni;
Ei ouk vanhassa varoa,
Harmaa-peässä hoasteliaa,
Naisten pakinoin paniaa.
"Täss' on miesi mielestäisi,
Poika tahtoisi tapainen; 110
Tuovos tyynnin tyttäriäis,
Sinun sievin sirkkuisiais,
Jolla miestä mielyttelet,
Uuvistat tätä uroa!"