Sanottu tämän sanansa
Jopa neitoinen sujahti,
Puikahtiinpa nainen nuori
Jok' oil kaunis kahtomoiltaan,
Suloinen sukeltamoiltaan,
Lihavimmiltaan ihana. 120
Tuota teki mieleheni,
Polttipa minun poveeni
Sytytteli syäntäini,
Haluisin halatakseini,
Kuten kuiskutellakseini,
Miten mielytelläkseini.
Joma suutaini ojensin,
Levittelin leukojaini,
Käyttelin minun käteini
Neijon soahaksein sylihin, 130
Ponnistella polvilleini —
Silloin liikahti lihani,
Silloin vapisi vereni,
Järskäytti jäseniäni,
Luikahutti luontoani,
Mänettelin miehuueni;
Siihenpä se nyt hävisi,
Hajoisi hyvä uneni;
Enkä peässyt peähän astik,
Perillen ei puolenkana, 140
Kuin tämä kana katoisi,
Häjy herttainen hävisi;
Liekköön taivaiseen tavonna,
Pilvihin pirahtanunna;
Vai lie männytkin merehen
Painunna paha vetehen.
Silloin vanha Väinämöinen
Iski silmänsä vihalla,
Kahtoi kauvan karsahasti
Peälleni minun poloisen; 150
Voi minä poloinen poika
Miten mieleni mänetin,
Pahoin käytin kunniani,
Häpeisin tyhmällä työllä,
Oman onneni kavotin,
Kuin en ruvenna runoihin,
Käynyt kauppaan kanteloihen,
Kielen vaihtoon voatinunna.
Sitä suruupi sukuni,
Päivittelen päivinäni, 160
Kuin en ottoa osanna
Runolaisten ruikkaamia,
Väinämöisen vempeliä,
Kielettären käyttämiä,
Lauluittaren loatimia.
Suruilin tätä asiaa,
Huolittelin kuinma nukuin,
Uuvuin hyvähän unehen
Tunnin paikoin tahi kahen.
Jo toas vanha Väinämöinen 170
Ilmoitellen ihtiänsä
Puheella voan ei puvulla,
Sanoopi sanalla vielä,
Vielä puolella puheella:
"Elä sure Suomalainen,
Paheksi parempalainen!
Ei ouk onni luillen luotu,
Lykky lihoillen verillen;
Onn' on luotu, lykky suotu,
Onnetar on onnen luonnut 180
Runolan vähillen väillen,
Kansallen kantelolaisten,
Joukollen Runo-jumalan,
Runomoisen rahvahallen,
Laulun lapsillen huviksi,
Miesten mieliksi runojen."
XVII. Sången.
Skalden slutar med en önskan till fosterlandet.
Unestain havattuani,
Makoomasta noustuani,
Peätin muillen muistihiksi,
Itellein ihanteheksi
Matkani mainitteleita,
Käyttyäin kehoitteleita
Runoihin rupeamahan
Lauluillen laskentamahan,
Onnelaan osottamahan,
Runolasta ruikkaamahan. 10
Elä sure Suomi kulta
Valittele vanhojaisi,
Urojaisi uupuneita,
Manalahan männeheitä,
Voipaisi vähentyneitä,
Kansasta kavottuneita;
Ovat kaikki onnelassa,
Tallehella taivahassa,
Runsastuuvat Runolassa,
Laukoileevat Lauluilassa. 20