Elä sure Suomi rukka
Kiellettyä kieltähäisi,
Puhettaisi poljettua,
Sanojais solvattuneita;
Jos kieli kehnoitetahan,
Puheisi poljetetahan
Niinpä sanoi Väinämöinen:
Joski muuan muukalainen
Omistammekin olisi,
Joka sanat sorteloopi, 30
Veärin kieltä käyttelööpi,
Tuhneloopi turvallansa,
Märehtiipi tätä meillen,
Vielä laulajat Lapissa,
Karjalassa kanteleita,
Savossa runon sanoja!
Niinpä peätti Väinämöinen,
Vanha Laulaja vakuutti:
"Vielä kytööpi kipuna
Miehen monen mielehessä, 40
Vielä liikkuupi lihani
Monen poikaisten povessa,
Vielä vieryypi vereni
Suomalaisten suonihissa,
Karjalaisten kalvohissa,
Pohjolaisten pohkehissa."
Mitäs siitten suret Suomi,
Valittelet vanhempaini,
Moa katala kaivattelet,
Syntymäni surkuttelet? 50
Viel' on mieltä miehillämme,
Uhkeutta urhoillamme;
Vanhoilla varallisuutta
Nuoillen nuorillen hyväksi:
Nuorilla nöyrällisyyttä
Mieli vanhoillen varaksi.
Vielä siittenkin sanelen
Teillen nuorillen uroillen.
Suomen niemen sulhaisillen
Joill' on peässä miehen mieltä, 60
Luonto povessa urojen,
Rinnassa ripiäisyyttä,
Henkellistä hilpeyttä:
Sinkoilen sanankin teillen
Jotka varsin valmistaitten,
Aivootten, aiatteletten
Tänä kiesuksen kesänä,
Juhla vuonna julkisenna,
Tulla viisauen vihillen,
Peästetyiksi, peätetyiksi 70
Tietyriksi, taituriksi,
Ohvakoiksi oppioiksi,
Suomen moan suojellaksenne,
Tietomusten turvaksenne:
Sanon vielä viimmeisellen
Kansallen jo kasvavallen,
Nuoristollen nousevallen,
Joukoksi jo joutuvallen:
Teistä toivotaan toella
Puheisemme puoltajoita, 80
Kielen kulta käyttäjöitä,
Hyljätyn hyväiliöitä,
Armottoman auttajoita.
Suokoon teillen suuri Luoja,
Toata vanhin taivahinen,
Ylöllistä ymmärrystä,
Taijollista tarkoitusta;
Lainatkoon henkensä Herra,
Ikeä jatkakoon Jumala
Täksi työksi! Tarvitahan 90
Uutta mielen uskallusta,
Toista tointa, toivotusta,
Harjoitusta, hartausta,
Vakausta, valaistusta,
Soahakseen asiat aikaan,
Mänestymään mielestämme.
Työstä vielä teillen tuosta
Kostoksi on kohtavanna
Oma tunto turvaksenne,
Tyytyväisyys tykönänne, 100
Levollisuus lapsillenne,
Onnea omamme moamme,
Suomen kaiken suosioksi.
Siitten vielä teijät tuosta
Polvin päivin palvellahan,
Muistetaan, mainitetahan,
Kiitetään, kumarretahan.
Viimein majoihin manalan
Teijän lähtiissään lepohon
Taivalaiset taisteloovat, 110
Onnelaiset outteloovat
Soahaksensa teijät sinne
Sinne ikuisaan ilohon,
Kussa autuaat asuuvat,
Kuuluu kansan kuulluisammat.
Vielä teilläkin tiloa,
Runolassakin sioa
Teijan tuonnek tullaksenne,
Onnelassa ollaksenne;
Kussa runot ruukatahan, 120
Laulut laillen laitetahan,
Soitollen sovitetahan,
Kielihin kehoitetahan.
Siellä sarvet soitteloovat,
Siellä huilut huikaisoovat,
Käypi kaikku kanteleista,
Pillillä piiskuitetahan,
Torvella tojotetahan — — —
— — — — — —
Niin nuo miehet miekkoisetkin 130
Jotka linnassa lihoovat,
Virkistyyvät viinan luonna,
Hyvä heilläik on eleä
Mokomassa moisiossa,
Tässä taivaisten talossa;
Laulujansa laulattaissa
Nauraavatten naisten kanssa,
Juovahat Jumalan kanssa.
Anmälan
Med anledning af det hopp jag nu, mer än tillförene, tror mig äga att, genom tryck, blifva satt i tillfälle att utgifva ej blott det å den tryckta anmälan af 1825 ännu återstående arbetet om vära å Finskogarne i Sverige och Norrige bosatte stamförvanter, utan måhända äfven åtskillige andra af de utaf mig i företalet till 2:dra Delen af Otava omnämnde och till tryckning ämnade skrifter — vill jag här begagna detta tillfälle att såväl derom underrätta samteliga vänner och befordrare af den fosterländska litteraturen, äfvensom att jag på grund häraf, dels af egen böjelse dels uppmanad dertill af andra, ämnar fortsätta utgifvandet af Otava enligt samma plan och på samma vilkor som tillförene, blott med den skillnad att tredje delen, äfvensom de följande, till lättnad såväl för köpare som prenumeranter, utkommer i mindre Häften af 6 à 8 ark hvarje, af hvilka fem beräknas på hvarje Del. Af dessa Häften, som stundom åtföljas af plancher och musikbilagor, kommer det första, hvilket så fort sig göra låter lägges under pressen, att, utom poesier och mindre uppsatser af blandadt innehåll, innehålla historiska meddelanden och underrättelser om en mängd gamla i de framfarna finska krigen vidtberyktade partigångare, hvilka såsom anförare och chefer för krigiska ströftåg och gerillor gjort sig genom sina krigiska bragder namnkunnige.