Kass' kuin tuo kahtoo.
Mieluisast', moahankin tänn'!
Kultain, hään tahtoo
Olla mull' ysiävänäin.
Silmällä, tuolla,
Valvoovat onnemme net;
Toisella puolla
Vastapa onneisi neät!
Laulakee veikot,
Taivaanki valloillen myös!
Vaikka on heikot
Eänemme, kebnoisi työs.
Kuu jopa kuulee,
Arvaakin laulumme hään;
Etkössä luule,
Jott'ei hään meijätkin neä?
Soitas siitt' Suomi,
Helkytäk kantelettais!
Iloa tuomme
Moastais ja taivahastais.
Suun-anto.
(Suomentama).
[Lauletaan kuin: "Jag är så ung, min blod så het" &c.]
Ma olen nuori! Vereni-
pä poahtuu suonissain;
Parasta, jota tiijänki,
On soaha suuta, vain.
Ja joski tyttöin halais' mie,
Niin riivattupa kaikki lie;
Sill', josma toivon miten voan,
Niin ei se synnyk kuitenkaan…
Noapurin tyttö, kauniskin,
On paras kultani!
Jo kerran luontoin karkaisin,
Ja otin syliini:
Mutt', lempo, kaulavoatehist'
Tuil neula, joka sormein pist';
Ma juoksin pois, kuin verta vuos'.
Ja suunkin anto — se jäi tuoss'.