"Viinaa vanhatki joi, olek päissäis sie myös!
Jos voan kunnolla kannatat sen.
Joka hoipertaa moalla, hään nouskoon ylös;
Voan jos horjut, määt — pohjahan päin.
"Jos neät kauppiaan purtta, niin suojelek sen!
Mutta heikko hään — maksakoon työs;
Hään on voitonsa orja, sie merellä mies;
Paremp', kultansa, miekkaasi myös'!
"Ja'ak, merellä, soalistais arvalla vaan;
Miten käyp', elä pahaksi paak!
Mutta kuninkas ite — ei arpahankaan;
Hään voan kunnian, yksinään, soap'.
"Nyt neät soturit jo, siinä kina ja työ;
Käypi kiivaast' jo kilpeihin kiin.
Jos sa askelen vältät, soat eroisi meilt':
Tie kuins tahot; — voan laki on niin.
"Tyyvyk voitollais! Voan, joka armoais pyys,
Sill' ei puolta, hään riitaa ei suok;
Niinpä kuulek sen rukousta nytkin myös:
Konna se, jok' ei seälisi tuon'.
"Niin on merellä tapa, ja mies ompi hään
Joll' on hoavoja rintansa täys;
Annak vereisi juosta, vaikk' päivän ja yön,
Sijok siitten — jos meijän out mies'."
Niin hään julisti lainsa, ja nimensäkkin
Tuli kuulluiksi vieraisiin main;
Eikä löytänyt vertaansa aaltojen peäll':
Ja sen joukot, ne sotivat ain'.
Mutta ite hään perällä istui, ja siin'
Kantoi siniseen syvyyteen päin:
"Olet synkkä! Voan sinussa rauha tok' lie,
Kosk' ei peälläisi löyvykkähän.
"Joski Jumala suuttuisi, miekkahan hään!
Jos niin suotu on, koatunen mie!
Mutt' hään pilvessään pysyy, ja mietöksilläan
Hään voan hätyttelööpi mun miel'.
"Voanpa tappelussa, niin on korkeissaan hään,
Nousoo, kotkana, ilmohinsa;
Ja sen ohta on kirkas, ja kuuluu sen eän',
Kuin hään kokasta salamoittaa."