Nossilta.
VII.
Tyttö.
Taivaan tyttö! huuleis on hunaja, kieleis on mettä,
Suloinen suusi — tulinen silmäisi on;
Josma sun poveiskin näkisin! tuopa on kaikista kauniin;
Poveini polttaapi tuo, mielyttää mieleini juur'. —
Hulivili.
[Ennen painettu Otavassa II. p. 317, 318.]
Minä olen poika, jot'ei surut paljoa paina;
Vilpiä ja hilpiä — niin olen minä aina.
Mutta enmä aikoin tulet, olla eneän teällä.
Sillä vaimot valehteloo paljon minun peälle.
Ämmät vanhat äykkäävät, ja nauraa pahat naiset;
Ja ne nuoret vaimot ovat, kaikki, samallaiset.
Josma oisin, jonkun kerran, joukossakin päissä!
Siitten tuosta torutaan, ja akat ovat äissään.