Bellmanin laulut ovat kaikki iloisat ja lystilliset, ja jos hänen leikki-puheensa toisinaan olisikin väliä ehkä irstainen ja irvisteleväinen, niin se ei siksi ollut ruokotoin tahi hävitöin. Sillä jos joku sana tuli hänellä vähän liijaksikin sanotuksi, niin se mäni kuin tulikin, kesken puheen; ei siitä ollut sen koommin, tuskin jos kävi korvihimme. Paihti sitäkin, niin koska hään, lauluissaan, otti kuvaellaksensa Peäkaupunkissa halvan ja alhaisemman kansan mieltä ja luontoa, heijän pitojansa, tapojansa, ja huvituksiansa, niin oli arvattavanakin, että jos tahtoi tarkoin tehä, hänen piti nouattaman heijän puhettansakkin; ja ett'ei kaikki sanat silloin puntariin pantu, eikä mitattu voaksalla tahi voakalla — liijoinkin koska suurin joukko hänen lauluistaan synnytettiin viinan tiloissa, ystäviensä joukossa, miten voan peätyi ja juohtui mieleensä, ilman kauvan oattelematak, ilman paperiinki panematak. Heitä koottiin, muisteltiin ja kirjaan pistettiin perästäpäin, minkä taisivat; mutta suurin joukko, ehkä parhaimmat heistä ovat kavoneet ijäksi.
Älköön yksikään luulko, meijän, näihin lauluin suomentamisella, harjoittavan tahi kehoittavan viinan juontiin! Poisipa sitä nopeemmin heillä poistettaisiin, vähenettäisiin, ellei varsiin hävitettäisiinki. Niin kuin juopuneiten kujeet soattaa meitä monesti kyllä ehkä naurattaa, mutta tympeyttäävät meitä kuitenkin juomaan rupeemasta, niin soattaapi myös juoma-laulutkin meijät mielytteä, jotka, elävinnä tauluinna, kuvaileevat silmissämme juomarien elämä-laitaa, voan silläkin jo varoittaavat meitä rupeemasta heijän poluillen.
Bellman oli syntynyt Tukhulmissa v. 1740, 4 Helmik. ja kuoli samassa kaupunnissa v. 1795, 11 Helmik. 55 vuotta elättyään. Hänen vaimonsa, Catharina Hermonia, kuoli vasta tänä vuonna, 90 vuuen vanhana. Sen suurempata virkoo ei ollut miehellä kuin kirjuttajan Numero-Arpauksessa (Nummer-Lotteriet), ja siinäkin toisella toimitti ammatinsa. Hovi-kirjuttajan nimittämistä oli annettu hänelle kunniaksi Kuninkaalta Kustaa III:lta, joka paljon oli häneen mieltynyt. Aikanansa jo kerran unoutettu ja moneltakin moitettu, kunnioitettiin häntä Juhlallisesti, koska 26 Heinäk. 1829, Kuninkaan ja kaiken peäkaupunkin lässä ollessa hänen muisti-pylvänsä, tehty Byströmiltä, Kasarista, kuvaellen häntä rintoansa myöten, isommaisuuessaan (i Kolossal) asetettiin hänen kunniaksensa Kuninkaallisessa Tapiolassa (Kongl. Djurgården).
Minkä puolesta Bellman, lauluissansa, aina kuhtui ihtesek Fredmanniksi, ei tunnetak; sillä nimellä hään on tullutki enemmän ehkä kuulluksi.
Muovits.
(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 28).
[Lauletaan kuin: "Movitz skulle bli student, han Upsala betrakta".]
Muovits piti tehtämän-
pä Oppivaksi kohta;
Rupeis lukiin lähtemään
Grammatiko, contracta.
Voan ei tok'
Hic, haec, hoc
Pystynyt sen peähän.
Juuvak olttapa hään kok';
Ja joi ett' luultiin jeävän.
Siinä istui tuskissaan,
Ja hikoill' joka oamu;
Viinaa sill' oil kirstuissaan,
Kuin rupeis lukiin amo.
Miten joi —
Olvi, toi
Voitti koko miehen.
Teki mieli piikoloi'n,
Ja läksi tipo-tieheen.
Suutuksissaan otti hään-
pä Puffendorff ja Grotius,
Paiskoi seinään mänemään,
Niin julma kuin Stygotius.
Lauloipa — — —
Huus' werda!
Kapakallen kantaa
Lexicon, colloquia,
Ja Zophin varianta.