Se lohtuttaa mielemme aina,
Kuin turvamme tuttaviin päin;
Paak lakkisi — peähäis sen paina!
Kah, miksi sun potkittiin, näin?
Etkös sie siitt' pitänyt puoltais.
Kuin kävit niin kehnosti kiin'?
pong pongtuli, pongtuli… Niin,
Niin lausuppas suotta!
"Oil Syys-kuussa kymmenees päivä,
Voan vuosi — en muistakkaan moar'!
Oil pilvessä kuu, mutta päivä
Oil pouta, vaikk' satoi ves'-koar'
Se oli — jos muistaneen oikeen —
Se viho ja viimeinen"… "No?"
pong pongtuli, pongtuli… Jo
"En muistakkaan oikeen."
"Ma tapaisin, ehtoolla, kerran-
pa neijon, jonk' silkiss' oil peä;
Sen hoastatin vähäisen verran —
Sain tieteä kust' kotoisin hään.
Hään asui… kah, maltappas aikoo!
Siin' kolkassa… Sanonko jo?"
pong pongtuli, pongtuli… "No!"
"En sanoisik vaikka — — —"
"Ja kallella, kanteleen kanssa,
Ma jänkytti jälestä juur';
Voan Neitoni, viekkauellansa,
Hään luikastiin porttihin suun.
Voan ikeän kuin siihen hään seisaht',
Jo tulipa rutkaleh muu",
pong pongtuli, pongtuli… "Huuh!
Mun syväni keikaht'."
"Hään ärjäis 'mun tyttöni heiläk'!
Ja, samassa, korvallein päin.
Hään kiljais: 'vai vieläkös väität'?
Ja silloin jo toiselle sain.
Niin siinä hään seisoi ja potki,
Ja koplotti hameet ja muut." —
pong pongtuli, pongtuli… "Huut'!
Kaikk', sorttana, sotki."
[Päin = pain tahi pani. (Norjan Suomea) samaten tuil, oil (tuli, oli).]
"Mitäspämä taisinka muuta
Kuin kapsuttaa kanteleen peäll';
Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain,
Ja murehtin muutakin teäll'. —
Vie hitollen, mokoma leikki!
Sen, piru, jo kynsisek vei" — —
pong pongtuli, pongtuli… "Ei-
pä syntynyt, Heikki!"
"Hään vei multä tyttöni, roisto;
Sen konnan ma korventaa sois'n.
Hään haukkui mun 'lurjuk'si.' — Oisko
Tuo kumma, jos henkiltä pois
Ma ottaisin semmoisen miehen,
Joka minun kultani vei?"
pong pongtuli, pongtuli… Hei!
Pois läksinpä tiehein.
Tuli-palosta.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 34).