[Lauletaan kuin: "Ack hvad för en usel koja, spräckta rutor, brutna lås." &c.]
Mikä kurjuus, tuolla kaulla!
Lasit rikki, katto pois;
Kukko puhteellaan jo laulaa,
Rumpu kuuluu kulmass' toiss'.
Hoipa! Hoipa! pitkin moata
Huuto käypi ainiaan.
Varttuissaan
Vettä soahaan,
Kellot soipi aina voan.
Kirkon torni tuolla paistaa,
Kuumottaapi kaiken yön;
Heinissäpä, tallin laessa,
Toruu akat tehyn työn.
Akkunassa kissa naukuu,
Hiiren syöjää hirmuttaa;
Samassa
Koirat ne haukkuu,
Itku, nauru, tarjona.
Pumput suihkii, piiput säihkyy.
Hirnuu hepo aisoissaan;
Moa vapisoo, ruiskut räiskyy,
Kaikk' on veen jo vallassa.
Miehet, joukottain, ne kiikkuu,
Juoksoovatten tänn' ja sinn';
Varkaatkin
Tässä liikkuu.
Pelko, pakko, yläisin.
Kahtokaapas, kuin on kaita
Tie ropakko, kurainen;
Roastuvanki toinen laita
Poahtuu, tuolla, itekseen.
Akkunastaan vanha vaimo,
Kurkistellen, irvistää —
Silmissään
Viha ja vaino;
Paljas peä on, etkös neä?
Seinän vasta, neät, jos' lystät,
Kärryt, pantu pystyyn päin;
Rikkinäisestä lyhystä
Suitsuu vielä kynttiläin.
Tien ravissa, makoo tuolla,
Juopunutkin jouto-mies'.
Kuka ties
Taitaa kuolla?
Otak häntä huonehes'.
Kiukoon kivet antaa löylyt,
Raunioistaik näistä soat;
Tulen liekit, vesi-höyryt,
Yltä ympäir leimahtaa.
Tässä, Muovits! Mikä paukeh?
Tulen voarat, miekkoin kanss',
Vallallans'.
Kova ja lauhkee
Vaimoin parku, lastens' kanss'.
Siinä talo, kuss' on portti —
Ryypätäänpäs kerran viel'!
Ilot itkumme jo sorti,
Syntyypi jo toinen miel'.
Ukko Muovits naurahtaapi,
Pullostansa vielä juo —
Kohta tuo
Sanan soapi,
Tullak tuonelan jo luo.
Naurahtaa kuin piikit, pyssyt,
Teällä teköö toimensa;
Piikoin rievut, herroin myssyt,
Vieri toinen toisensa.
Tuolla makoo hujan-hajan
Hameet, huivit, kauhtanat!
Kohta soat
Toisen majan,
Toiset tilukset ja moat.
Kannak kauniist' kanteleisi!
Jopa palaa toinen puol';
Otak kanssais mantteleisi,
Ja tuo vanha karmi-tuol'!
Sarven, torven, minkäs löyvät,
Kannak kanssais mitäs soat!
Jumalat
Auttaa köyhät;
Äläs huiluis unohtak!