Kortin lyönti.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 42).
[Lauletaan kuin: "Ren Calad jag spår och tror" &c.
Painettu, äsken, "Suomessa" 1847, N:o 18.]
Jo ma luulen, uskon sen.
Sull' on vuoro, veikkonen!
Sotkek kortit, jakaa siitten
Meillen niitä,
Kultainen!
Ristii-ässän — jokos sait?
Rouvan myös! — No oles vait. —
Kuninkaspa paras teällä;
Pistäk peälle!
Mitäs hait?
Muoriseni, kultainen, uotappas, uota!
Pistäk tuota! Pistäk tuota!
Pistäppäs nyt sen!
Ulla sini-puvussaan,
Hieno helma istuu voan. —
Kaulallansa helmeet väilyy,
Solet häilyy
Rinnassaan.
Miten nyt on? — Heitäk sie!
Hertta-rouva tilin vie.
Viisi-silmäkin on tuolla,
Toisten puolla!
Miten lie?
Äläpäs sä kultainen huolikkaan tuota!
Lykkeä luota, lykkeä luota!
Kuka jakaapi?
Pata-kakkonenpa toi! —
Heti Ulla senki soi;
Hitto, eipä ässä puonnut!
Eikä tuonut
Voiton. Voi!
Kiitän nöyrimmästipä,
Etkös sait jo ässän sä?
Muistak, veikkoinen, niin meilläik
Oli eilläik
Voittoki!
Näytäppäs sie valttiais — lyö jotta pöllyy.
Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk,
Heitäk heitä jo!
Ullan pienet sormet voan
Pilkistäiksen toisinaan,
Korttiloissa onnen antaa —
Voiton kantaa
Tossiaan.
Katos kuin tuo, silmillään,
Kahtoo tännek. Jopa neän!
Sormuksenpa sormessansa,
Nauraissansa,
Pitää hään.
Huuappas ja huu'a! Kas Muovits, tuo koira,
Viepi kaikki, viepi kaikki,
Korjaa käsillään.
Mutta kuulkaa, veikkoiset,
Avatkeeppas oven het'!
Talven pakkaiset — he vaipuu,
Pois jo taipuu
Kylmimmät.
Muori Kaisa, katoppas!
Tähet kiilteä taivahass' —
Kuu jo tavallaanpa si'ittyy,
Vesi riittyy —
Kahoppas!
Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, Ulla!
Paha tulla, paha tulla
Ehkä sairahaks'.
Lammilla ajetaan toi,
Kuules kuinka kulit soi!
Jeä se kesteä, kunnek' puhkii;
Jopa uhkii!
Minkäs voi?
Kahok varsa, voahessaan,
Kultaisissa valjaissaan!
Kuinka juostensa jo koipii.
Ehkä voipii
Vuoronsa!
Toi kahtokeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa —
Hyvin loaja, hyvin loaja,
Ympäir lampia.
Kappas ruunain! Kappas viel' —
Joll' on harjuistimet — siel'.
Kuin se, kavioillaan, keikkuu;
Etkös, veikko,
Tekis' miel'?
Kennen sälkö, kilvan peäll',
Juoksoopi, kuin poro, jeäll'?
Jopa kuuleppas — kuin räikkyy!
Etkös säiky
Olla teäll'?
Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;
Puolen yötä, puolen yötä
Niitä kiertelee.