Soittakaa veli-kullat,
Kosk' on tuttuin tänne tullut;
Laulatkee niinkuin hullut —
Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!
Jo suurus-pulloin halaan,
Ryypyn — peälle ruoka-palan,
Toisen — syötyä kalan.
Viinan tilkkaa maistellaan!
Otetahan
Hänen muistikseen pullot —
Juokaa nyt voan!
Soittakaa veli kullat….
Ja ollaanpa nyt riemuillaan!
Corno — — — Ja ollaan riemuillaan.
Viimeiks' mä kiitän Teitä!
Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;
Elkeä unohtak meitä.
Sulo, armas, kultani!
Kohta meill' ero tulee,
Ja mullaks' muuttuvani luulen;
Jopa tuonetar kuulen…
Kyselevän perästäni.
Tok', kuitenki —
Ennen kuinpa tuo peitteä
Mun silmäni…
Viimeiks mä kiitän Teitä,
Hyvästi nyt mun armani!
Corno — — — Hyvästipä kultani.
Ukko Noak.
(Fredmanin Lauluista N:o 35.)
[Lauletaan kuin: "Gubben Noak, gubben Noak" &c.]
Ukko Noak, ukko Noak
Oli kelpo mies!
Kuin läks' arkistansa,
Niin hään kohta, kanssa,
Istutt' viinaa, istutt' viinaa,
Missä moata ties'.
Noak souti, Noak souti
Vanhan arkkinsa.
Osti viina-pullot —.
Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät
Juuvak kaljansa.
Hään kyll' arvais, hään kyll' arvais
Jotta miehetki
Tahtoi juuvaksensa,
Kuin eläimiänsä —
Silläpä hään, silläpä hään
Viinan kasvatti.
Eukko Noak, eukko Noak
Oli kunnon nais'!
Antoi ukon juuva —
Toista käski tuuva;
Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
Semmoisenki sais'n?
Ei hään kieltän't, ei hään kieltän't:
"Kuules, ukko, hoi!
Olek juomastaisi!" —
Ei! — Tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.