Hirvoinen.
Lassi Lappalainen
Juvalta.
Juvan pitäjä, Savossa, tuloo mainittavaksi niistä moneista Runojoista, jotka se on jo kasvattanut, ja joita se ehkä vielä kasvattaa. Koska se on ikeän kuin minun syntymäpitäjä, kussa minä olen ensin ruvenut harjoittamaan ja oppinut ymmärtämään tätä Suomen puhetta, ja kussa minä olen ensin koetellut että kansan mielestä ulos-miettiä heijän runomuksiansa — niin se on minun velvollisuus, ettei unouttaa näitä omiamme puhuissain muista virren-tekiöistä. Juvan pitäjän tunnen minä tässä tarkoituksessa, paremmin kuin yks-kään muu; ja taijan sanoa, että siinä löytyy harva kylä, kussa ei tavatak Runoja ja Runo-niekkoja. Niin se on ollut vielä näinä aikoina, soannethan vastapäin kuulla, jos tämä kaunis tapa harjoitetaan hänessä vielä vastakin, eli jos se keäntyy (niin kuin moni muu pitäjä) tyhjäksi ja kolkoksi laulun-aineista.
To'istukseksi minun puheini, tahon minä julistella muutamia näistä hänen täänaikuisia Runon-tekiöitä, joista tämä Lassi Lappalainen oli Sotamies, ja asui Tuhkalan kylässä, Remojärven pohjalla. Koska minä kotona ollessain en ymmärtännyt ottoo tarkempoa tietoa näistä miehistä, niin minä en nytkään tunnek hänestä muuta, kuin että hään v. 1807 sepitti seuravaisen Runon, jonka Lassi Oinoinen Lehkolasta lauloi minullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.
HEVO-VIRSI.
Pekka Moarainen Pylkkelänniemeltä lainais kerran Hevoistansa, palkan eistä, Mikko Kovaisellen Tuhkalassa. Joka kynti sillä kunnekka se uupui. Silloin otti hään ja serkkunsa keralla (nimeltä Jussi Kovainen) tappo Tamman, josta asiasta Lappalainen teki virrensä.
Lappalainen luatu-poika[58]
Alko kylpyä kysäillä;
Tulipa tuolla puheeksi
Koska Kokinkin pakinaksi.
Siinä samassa sanoopi:
"Mieleni minun tekööpi
Rueta Runon-tekooni,
Hevo-virttä laulamaani."
Kokkipa kotona sanoo:[59]
Joka-aamu aatteloo:
"Mistä Hevoinen suotaneen?"
Kokki käsineet käteesek!
Alko tietä telkentellä
Pitkin Piiparin ahoa.[60]
Kohten Kovaisen torppaan,
Sen saman setäsen mökkiin.
Ei siitten Simoiseen käynyt,
Eikä pistän't Piispahassa;
Niinpä mäni Nilkkilään,
Ei siinä sisässä käynyt;
Yli kynnyksen kysyypi,
Lapsillenpa lausutteloo:
"Missä tejän miehet ovat,
Elikkä emä entuansa?"
Vielä mieli Mikko männä
Aina auman sivuihten
Leveelle Lehmä-lahelle,
Ynnä Ylöisen sivuihten,
Pitkin tietä Tihmaksellen.
Järitteli Jääkeriini.
Pekkapa se perehen-miesi
Mieli vieraalta kysyä:
"Tuoltakos tulet Tuhkalasta,
Matkustat majansialtais?"
"Tuoltapa tulen Tuhkalasta,
Matkustan majasialtain!
Jos nyt joutaisi Hevoinen!"
Akkapa hyvä auttamaan. —
Pekka puhui puolestansa:
"Autan kyllä ankarasti!"
(Pekka pelloilen samoopi;
Mikko tuasta tuloopi)
"Ruoka tämän rumentanna,
Huonot heinät huonontanna."
Mikko mieliksi sanoopi:
"Ruuan annan runsahamman,
Palkan paremman perästä!"