* * *
Hämäläiset helisöövät
Sillan-suussa, sunti-paikka
Jossa parret parisoovat.
Väki valta vaeltaapi,
Tahtoi kuatua kaupunti;
Ajoivat Muaherran muahan,[53]
Piältä kassoi Kammareerit.
Oli vahvat vahti-miehet —
Otti kiini kiiruhusti,
Voati vanki-kartanoihin.
Miehet tuotiin tokki-huusiin.
Koska päivä piätettihin,
Aamu toinen alottihin,
Tuli Tuomar' tutkimaani
Kuinka eilen elettäni.
Silloin vankit vastaellivat:
"Hyvät Herrat helpoittaaka!
Eilen tässä elettäni,
Rahallamme ravittini,
Toverit on toisin-käsin. —
Viina tämän villin suatto!"
Tuomarit ne tutkistivat
Juoma-sakot juttelivat.
— Laskit vankit vallollehen
Hirvoinen.
KURVILAN EMÄNTÄ.
Kurvilan kylässä Ristiinan pitäjässä asui kaks veljestä Maunus ja Niiles Torniainen. Maunuksen akka, nimellä Anna Himainen, joka oli Emäntänä talossa, oli suuri tuhlatar (slöserska) ja hukutti talon tavaroita ylenpalttisella elämisellänsä, josta häntä viimen eroitettiin talosta pois. Hään läksi silloin tyttäresek luokse, nimeltä Vappo, jota hään oli toista kymmentä vuotta siitten poisnainut Maunus Tiusaisellen; ja kussa se viimeisellä joutui varsin köyhäksi. Tässä lauletaan ensin niitä aikoja, kuin näit tyttären läksiäisiä piettiin, ja siitten niitäkin, jollon se joutui pois talostaan.
Kurvilass' oil korja vaimo,
Akka aivan ankarainen,
Kovin kuuluisa Emäntä,
Sepä käyvä käpsyttääpi
Kirkko-tietä kiekkarasti;
Sielä panoo pajakkata[54]
Kansan kanssa käyvessänsä,
Oman talonsa tapoja.
Yksin tyttö urhollinen,
Piene-läntä piika-lapsi
Kerhekästi kätettäni,
Kiekkarasti kihlattiini,
Sepä naitiin nuapurihin,
Temmattihin Tiusaisehen,
Kopattiin koti-kylähän.
Käytiin sielä kaltaisissa,
Vietiin viinat viemisiksi,
Lihat, leivät, lättiäiset,
Piti piot Piiallensa,
Lävähytti läksiäiset
Kotonasek korkiasti,
Kuuluisassa Kurvilassa,
Lattiassa laveassa,
Pöyän piässä pökiässä.
Kussui vieraita kotiisek
Pöyän piähän pökiästi,
Yökaueksi ylpiästi.
Iltaisella istuttiini
Rekeheni riemuisesti,
Ahvakkaasti ajettihin.
Oli kuasot kannoilahan
Puhemiehet puolellahan.
Ruuna eissä roilottaapi
Yli pellon ylpiästi,
Rokan iäreen röyhkiästi,
Pöyvän piähän pökiästi.
(Kohta koto muistettava
Kuuluisassa Kurvilassa,
Jossa huomena hölisi,
Hiäväkiä helisi).
Ilon kanssa erettiini —
Sukulaiset suuta anto,[55]
Kättä kaikki kämmen-päihen.
Täss' on suvut, sulhaisetkin,
Pökiämmät poika-miehet
Miniätä mielivätten,
Rikkahaita riitelöövät
Kaunihita kasseloovat.
Täss' on lapset laitettavat
Kuin on tyrsät tyttäretkin;
Ouvot ovat orpanoina,[56]
Karva-piänä kartanoilla.
Tulipa kesä kerkiästi,
Tuli lehti lempiästi,
Ruoho puhkeis röyhkiästi.
Laskit Lampaat laitumellen.
Karjat kaikki kartanoillen.
Tulipa ruuasta rojua,
Tuli viljasta vihelys,
Tuli sota syömisestä,
Tuli rahasta räminä,
Tuli pannuista parina,
Tuli karjasta kamina,
Tuli nuja nuotastakin
Tuli riita riistastakin.
Aitat lyötän aukioksi.
Ei ou elo ennellään. —
Jopa ero ilmistyypi!
Nikolausipä nimeltä
Ilmaisekse Isännäksi,
Akka aivan ankarainen
Ennustaiksen Emännäksi.
Pilkall' syötiin suola-heinät
Pimiässä pirtihissä
Sakeassa savuhussa
Petkelellä pieksettihin.
Lapset laulaavat kotona:[57]
"Makea on maito kulta
Kaunihista koalin kanssa;
Meill' on leikki leivästäkkin,
Parittain on pannujamme,
Kaksittain on kattiloita,
Lehmiä on leviästi,
Lompakoita laviasti;
Koska uutinen ulettuu
Elon-ajat ennättääpi,
Huasioita havakasti,
Kahiloita kukkuloinsa —
Näkyy näitä nuapurihin."