Siitten ajo ankarasti
Niitun taakse Nikkilähän.
* * *
Akka vanha vapiseva[93]
Toipa rokkaa rohkiasti,
Syyvä syntisen ete'en.
— Ropsais rokan ovensuuhun!
"Tuolta tuttuni tuloopi,
Ennen-nähtyni näkyypi, —
Auta armainen minua!
Jo minusta mies mänöö,
Rahan-suaja raukenoopi."
Otti tuiman tupestansa.
Jolla ratko raippa-köyet,
Selvät site'et sivalsi.
Otti potin ovensuusta,
Nenä-kellosek keralla;
Heitettehin Heikkiseen,
Pienen Heikkälän pihaani.
Heikkinen.
Ikoinen
Mikkelistä.
Koska minä kotona ollessain en paremmin tiiustellut tätä miestä, niin minä en taija varsin sanoa oliko se Juvalta vai Mikkelistä, eikä mikä hänen ristimä-nimensä lie ollut. Ettei hään ollut Runon-töihin taipumatoin, selitetään tästä hänen laulusta, josta minä olen kuullut 3 erinnäistä vaihtausta, nimittäin jo v. 1815, s. 22 p. Lokak. Matti Veänäiseltä, Kaskista; siitten Olli Laukaiselta, Luukkalasta; ja viimen renkiltä Martti Hämäläiseltä, Pihlansalosta, joka laulo sitä mulle v. 1816, s. 23 p. Moalisk.