Kissa kiljuupi tuvassa!
Pistiinpä Rikina pihalen.
Otti Kissan kynsihisek;
Kissa kisko kynsillänä,
Repi leuka-pielillänä.
Vei pihallen piiskatakseen.
Huoneisen oven sisällen
Hirtti hivus-karvoillansa
Kytki perse-jouhillansa.
Kissapa kiljuupi kiirusta:
"Ei henki hevillä lähek!"[99]
Saipa sieltä sievän puuni
Jolla piähään peikaroipi.
Kissa kuoli kiirehesti,
Rotan-syöjä rohkiasta.
Sitä nylki nyrkillänsä,
Kisko kissan kynsillänsä,
Veritteli veitellänsä;
Pani kissan palkan-puillen.
Sai saparon lapsillensa,
Martillensa maha-paijan,
Rikinalle rimpottimet,
Liena-Tiinallen tiperon,
Isännälle ije-lihan;
Esi-jalan emännällen,
Taka-reijet renkilöillen,
Mikollen mitä tuloopi.
Risan anto Ulrikallen,
Kaula-murun Kallukallen,
Korvat Maija Kuosmaisellen,
Mulkut muillen tyttärillen.
Piioillen pisi-lihasta.
Jopa loppu loisten Kissat,
Torparien torvi-hännät.
Tuli murhe murkinasta,
Paha-mieli Pakkilana.
Viellä ois viiksiä jälellä —
Viikset virren laulajoillen.
Nissinen.
Mikko Koivuinen
Taipalensaarelta.
Mikko Koivuinen, joka asuu Niemen kylässä Taipalensoaren pitäjässä, mahtaa niissä paikoissa olla selvä virren-seppä. Minä en tunne hänestä muuta, kuin että minä, Maalisk. v. 1816, kuulin yhen miehen, nimeltä Heikki Inkinen Taipalensoaresta, laulelevan muutamia heistä.
NUOTTA-MIEHET.
Emäntä Maija Koivuinen, Niemen kylästä Taipalensoaressa, torui aina poikoansa Matti Koivuista, siitä että se kävi kaikket yöt kalastamassa, ja siitten makaisi kaiket päivät. Koska se ei tuonut kyllä paljo kaloja hänen mielestään, niin se luuli että hään anto heitä kylään; ja peätti että kerran olla vahtimassa, kahtoamassa kuin tulivat rantaan, ellei heillä ollut enemp kaloja, kuin mitkä kotihin tuotiin. Niinpä läksi hyvin varain yhtenä oamuna rannallen, heitä outtamaan. Miehet, jotka luuli lykkynsä piloavan jos vaimot heitä silmiltivät, eivät näyttäneet akoillen sualistansa. Poika, kuin ikään keksi Eukon raosta kahtoavan heijän soalistansa, kätki kalansa, ja kyseltyä: vastais heitä ei olevan. Josta Mikko Koivuinen teki laulun.
Kumma laulamaan rupian,
Ensin laulan Eukon virren.
Eukko hiijen hillimätöin,
Talon työhön taipumatoin,
Jolla aina ol' urina,[100]
Kalan-soaliista sanoma:
"Yöllä karkeli kalassa,
Kaiken päivän peä kekassa."
Olipa varteessa varahin,
Yli kolkan kassomassa,
Joko joutuuvat kotihin
Koho-miehet — kontin kanssa —
Saisin ne saloa nähä!
"Soapiko varia tehä,
Vai ei?" — "On varsin vilua!" —