Koivuinen.
NAURIS-VARTIAS.
Talonpojan akka Eeva Hämäläinen, Niemen kylästä Taipalansoaresta, kahtoi nauriita itellesek Rysthollarin Heikki Koivuisen nauris-moasta. Tämä laitto toissa pänä miehiä sinne vahtimaan. Akka kuin tuli, niin miehet sutkivat häntä selkään, josta siitten Mikko Koivuinen sai sanojansa.
Tulipa tora talohon,
Suutto kova Koivuisehen,
Kosk' ei vältyk varkahailta —
Vievät nauriit noatineen.
Äsken mies mietettiin,
Laiha-kuakko laitettiin,[101]
Nauriin-vartiaks varahin.
Joka oli uskollinen.
Tuli vaimo varkahaksi,
Naurihita nappomahan.
Keksipä tuo kuiva miesi,
Karkaisi kohta kamala,
Otti vapaa vavan-peästä.
Kovan ruasun kouraltansa,
Jolla selkeä sivalsi,
Turkin piälle tupsutteli.
Eukko illalla kotiisek.
Nosti turkin naulan piälle,
Viitan seinälle siveli.
Mies kyleltä kysyypi:
"Onkos selkä sen-näköinen?
Kosk' on turkki turvonnunna,
Nuttu nurian-näköinen."
"On näitä kepillä lyöty,
Patukalla paukutettu.
Eipä tuo konna havainut
Jos ois ollut vatsa paksu,
Ennen kuin selkee siveli,
Turkin peälle tupsutteli
Hitto Heikkiä himoisi,[102]
Lyömään vielä visalla,
Panemaan patukan kanssa."
Koivuinen.
Nimen Tietämättömiltä
Juvalla, niinkuin muissakin paikoissa, löytyy paljon niitäkin Runoja, jotka ehkä ovat nykyisempinnä, ovat jo kuitenkin niin vanhat, ettei muistetak heijän tekiöitänsä. Monet heistä ovat aivan somat, ja ansaihtee tulla kuultuiksi. Myö olemme seneistä sovittanut muutamia näitäkin tämän kirjan lopulla.