Pekka Kämäräinen Tuusmäestä läksi kerran kaskeensa karsimaan. Hänen kälyksensä tyttärineen läksipä perästä, ja piiskaisivat häntä, vanhasta vihastaan. Yrjö Kämäräinen kuuli hänen parkumista, ja huusi akoillen, että hänen piti valittaman asian nimismiehellen. Juho Ronkainen Laukkalasta, joka laulo tätä mulle v. 1816, s. 1 p. Toukok. ei muistant kaikkia, eikä kuka sitä oli sepittänyt. Kuitenkin se on niin somasti tehty, että se ansaihtee tulla tietyksi.
Läksi Pekka perkamaani,
Kämäräinen kähnimääni,
Tuonnek murrolle mittaisi,
Kohotulle kaskis-moalle;
Sekä kahto, jotta karsi.
Liena lippaisi perästä:[103]
"Tyttäreini nuoremmaini,
Ota kanssais kassaraisi,
Soimonen sota-aseisi!
Jolla pieksät piätä vastaan." —
Liena kiitteli kivillä,
Mua-munilla mukkiloipi,
Yrjö huusi hujautti.
Mäin piältä mäkäisi
Naisten hätään hävittömän:
"Heretkee naiset helvettiin!
Miehen poloisen pelistä,
Tok' teist' Kurkki kumman soapi,[104]
Rohvorsi ropotin suuren."
Pekka ryysti ryömyllään, Muan kovilla koprillaan. — — — — — — —
TAPAILLEMISET.
Se on kerran tapahtunut Tuusniemessä Rantasalmella, koska siinä juotiin hautaisia, että yksi niistä juopuneista miehistä oisi yöllä hiiskutellut piikoin luokse; mutta sattuipa toiset häntä näkemän, ja antoivat akoillen sanan, jotka ajoi häntä poikkeen. Kuka on Runon tehnyt, minä en tunne, ainoastaan että Niilo Ruuskainen Laukkalasta laulo mulle sitä v. 1815, s. 31 p. Marrask.
Kuolipa nainen nuapurista,
Emäntä hyvä talosta;
Kuhuttiinpa kunnotonta,
Kunnotonta, kelvotonta
Kestiini kelpo talooni,
Jok' oil villi viinan-juoja,
Hullu huorien-pitäjä.
Otti otsalla olutta,
Viinoa kovin veteli.
Tulipa hullu humalaani.
Antti Kärkkäinen ajaapi,
Tuppi-tiitinen tuloopi,
Utin-Antti uilottaapi;[105]
"Tulkootto akat avuksi!
Tiäll' on Antti ajan-raoss',
Tunkeksen tupakka-muahan!"
Hipsuttari hietas vaimo,
Koppais koivuisen korennon:
"Sivallankoma sivuilleisi,
Eli piähän paukahutan?"
"Elkäätte Emäntä kulta!
En ouk tullut toin-perästä,
Ilman suotta irvistimme."