"Veliseini, Vuariseini!
Mull' on tulluna vahinko.
Härkä kuoli Ventsieltä,
Jota illalla ajelin."
"Kuin on tulluna vahinko,
Vastoo siitten parastais!"
Kämärätär kiärä muori[108]
Haasteli halu-sanoilla,
Puhu lämpi-luoteilla:
"Suattuoon sana taloon,
Antoa asian ilmin!
Tok se toistenkin tuloopi,
Jos ei ennen, niin erossa."
"Pitä suutais pienempänä!
Itek ymmärrän enemmin,
Asiasta paljon tiijän.
Kannan lihat kotihin,
Kosku-torvella tojotan.
Ammu Härkä aitassaini,
Luiku lukkoihen takana!
Lihat suolahan sovitan,
Nahka parkiin panemme —
Kelmi kenkiä tekööpi,
Suapi narri suappahaita
Tuosta Ventisen Härästä,
Pekan pienen ruavahasta."
Nimittämätöin.
NÄLKÄ.
Nälkä kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele olalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin, käveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen niitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita halla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta, arvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali Kalle Pasainen Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä Runoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.
Nälkä näkyypi tulevan
Rautajärven jeätä myöten;[109]
Olki-petkele olalla,
Vehka-vihko kainalossa. — — —
Tunnettiin tuo Turakkalassa,[110]
Mutt' ei nähty Niärinkillä;
Havaihtiinpa Hassolassa,
Piettiin tuota Piikkilässä.
Kirkon-kylästä kirottiin:
"Mänek tuonek Männymäellen,
Tietä myöten Tirrolahan —
Tuonne tuhmiin tupiin,
Talonpoikaisten taloihin!"
Nimittämätöin.
Selitykset: