[29] Mustavirta kuhuttiin 2 taloa, kussa asui Husson sukuja. Heitä oli kaks veljestä, Antti ja Olli, jotka pitivät Rusin puolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant maistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta ruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se sai siltä korvankolauksen. — Runoja antaapi Pontuksellen vielä toisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen kovuutta.

[30] Vanha Antti taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto olla Puu-seppä. — Riinistäini (t. arkustaini) toas näitä häijy-sanoja! — Tuohiseppä. Tämä Olli Tuppurainen oli Karhuisen tolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä "Tuohi-sepäksi" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se löi hänen puolus-miestänsä. — Rautiain t. rautio merkihtee "Seppeä" Pohjalaisten kielellä. — Aijas-karvainen, merk. että se oli harmoo niin kuin vanha aita. — Röky t. rökö, on yksi silta-peiteh (golfmatta) jota pietään talonpojissa.

[31] Petettiinpä Pekka vielä. Tässä ymmärretään Pekka Hussoa, joka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään Maija Ronkaista. Häntä kuhutaan sortiksi, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa. Gottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika Sorkiksi. — Hyttylä oli yksi kylä; Hyttylän hyvät emännät, tarkoittaa Eskelisen vaimoo Hedvig Hyttyistä, ja Lukkarin vaimoo Liisa Rautiaista. — Mari merk. Maria Ronkaista, joka silloin lie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi Pekka Husson kanssa. — Vainikkainen oli Husson tätin-toveri. — Kaisa oli Husson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä naimista.

[32] Matiksi kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä. — Riimut t. päihtet.— Kermo, (Germund) oli yksi loisimies Peräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. — Soahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä variten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset (Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat kolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä, 13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari, soahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin moahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse) Moaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä hävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi kuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti Oappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen samasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.

Hyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie ollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan, koska tämän Risto Karhuisen ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan kirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis häntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin, eikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt syytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se oli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta syytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat että peällen-kantaja Lautamies Oaron Hoffrén oli hetken peästä pieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan) jotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron kannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli yhessä Appensa Poavo Eskelisen kanssa, että Ryynäisellä oli ollut tapa tehä hävittömiä Runoja Hoffrénistä, Eskelisestä ja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) von Burghausista, joita hään laulatti kylässä. Koska Ryynäinen teki tätä tyhjäksi, niin tuotiin toistajaksi Vainikkaista, joka oli kotoisin samasta kylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä Juhannus-päivänä Talonmiehen Tahvo Vainikkaisen talossa, laulanneen (Lukkarista): "Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi" (ja Lautamiehestä Hoffrénista): "Nyt minä puhun Pukista, Oaronista aloittelen, Tasa-turvasta tarisen." Hään oli myös laulanut jota-kuta Eskelisestä ja v. Burghausista, ehkei toistaja tainut tätä muistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt, voan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä näitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan, niin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla molemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata siinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos heittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä en ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.

[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).

[34] Martti Lutherus oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask. Eisleben kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä Opettavaksi (Stubent) Erfurtissa, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister). Hään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun Opistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä luettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi hään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk Papistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella kärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä Alexin murhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä Opettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä, Ruomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin häntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään koko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin synnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet toisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti yhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi niskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään Herroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu esivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku (triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli uskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia (sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään seisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten keralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin. Sinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä, kussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla, Peä-Hertun (Erke-Hertig) Ferdinandin, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten (Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar) 30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja lähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin, ellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja tämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523 niin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista (Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin harjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa (Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi henkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529, toimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin, ja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537 kirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534 ulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli yksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään syvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa hänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä Uuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546 Eisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin linnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin kaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.

[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri uskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497 Brettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari Georg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo nuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä. Häntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511 Tietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi Wittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen), ja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen parhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63 v. vanhana. — Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias, joka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin papis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502 pani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään toimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin kujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin, ylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen vankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä sai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella (oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri). Kulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare) soattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista yksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka heistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:

Sobald das Geld im Kasten flingt,
Sobald die Seel gen Himmel springt.

Joka ois: "Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen välähe." Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti ruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta, kunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä koneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk. juuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta (Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. — Paul von Samosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa yhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen tahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin kolminaisuen opissa (i läran om treenigheten) ja Ristuksen Jumalisuutessa. Mitenkä Ryynäinen sanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä Lutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää. Mutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen soarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on tulleet Papilta toimitetuiksi.