[19] Vamma t. vaiva — Suoni sormia vetääpi, merkihtee: sendrag i fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä öylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa tahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten mielen-luonnosta, joista runossa lauletaan — ennen kuin hään rupea näistä peijaisista laulamaan. — Peä on kieleni t. kielenpeä on, j.n.e.
[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam. Oaronin appi) kuhuttiin myös Eskel-voariksi (niinkuin kohta kuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin pois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä Runoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi sota-herraksi. Hänen isä oli Kihlanmies (Häradsdomar) Torsti Eskelinen, Kermetlahesta. — Torsti Eskelinen oli Lautamiehen Poavo Eskelisen poika, häntä kuhutaan sata-vaimoiseks, koska hään mielusteli muihen vaimoja. — Lukkaria kuhutaan tässä kellon-soittajaksi (josta se lie ehkä suuttuna) sen eistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla soitatti. — Runoja sanoo että se pyrkki heillä meäkkimään, (sillä se oli kehno lauluillen) kivun kiussain keralla. Tässä tarkoittaa Runoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek huutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies Oaron Hoffrén oli antanut Lainkirjuttajallen v. Burghausillen yhen Lehmän, ja Poavo Eskelisellen yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät huutoo hänen veljensä Jaakko Kustav Hoffrenin Lukkariksi. Tähän tarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) "korvat korttelin pituiset", m.m. — Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari, joka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. — Ne haukkuivat Lautamiestä Hoffrénia Pukiksi, siitä että hänen peässä aina istui yksi suuri Pukin-nahkainen myssy. — Vater, (Fader) on yksi sana, joka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee kummi. Näihen Hoffreniloihen isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa, ja ollut kummina Kuninkaan Gust. Adolfin ristiäisessä.
[21] Is' t. isä. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi (mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä alenetaan.— Rannihinsa t. noapurinsa (Granne) on toas yksi niistä meijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista. — Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen. — Kiltti, t. kopia, hilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä, nimittäin sanasta Gild. Okkela, t. vikkelä. — Viinan-tienuilla. Se oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja. — Karhuiset, oli Pekka ja Toavit Karhuinen, sen kuolleen Risto Karhuisen poikia. Hyö olivat moa-kauppioita, ja mahtoi olla tiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä, etteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. — Kasakka merkihtee Karjalankielessä renkiä. Saattaa se Venäläisten sana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. — Kaukkoinen oli yksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä palkalla. — Toavit oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä kuhutaan Rouvariksi (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja syyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla, ja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta jumalan lahjalla. — Ouvot, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet näitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä ymmärtänneet. — Kummiksiipi, panoo kummaksi. — Hyökäri (Hökare) t. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös Ruunun-kauppiaks, koska se sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja soatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä ensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta puhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä keskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten vasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa. — Loppu Lohilta pelko: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri kalastaja. — Loavullans t. loatullansa. — Muori, merkihtee sen kuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. — Leikkitäk, t. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin vuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia. — Avahin aitan, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron) kuin olla pitäis "aitanavain".
[22] — Puoint t. puotin; Pukkariksi kuhutaan semmoista puusta tehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. — Marketta, merk. Marketta Ronkaa, joka oli Pekka Karhuisen toveri. — Kaputtamatak; kuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois ala-puolelta. — Veärä-nenäksi kuhutaan sitä kuollutta isäntee, koska hänellä oli ollut veärä nenä. — Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten paksut leivät. — Jussi, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se mahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa paljon puhutak. — Hovilla tarkoitetaan tässä Tavinientä, kussa Lainkirjuttaja v. Burghausen asui, (jonka pojista yks lie ollut Kattein); tahi tavottaneen tässä ehkä Halolan moisioo, jossa asui Kattein Torsti Tavasti. — Kakka-seula, Bröd-soll. — Samuli. Moaninkan Kappalainen Samuel Erland Agander, joka piti Ruumis-soarnan. Jaakolla tavoitetaan tässä Lukkaria. — Hieno-seärisiä, kuhutaan tässä vallasväki. — Pistää puikohon punaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t. valjaisiin. — Poavollen puhuupi. Se on se ennen mainittu Poavo Eskelinen. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että lainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla pitkä-korvalla pitohon.
[23] Konkari (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja; suomeksi: "käymäri." — Vanha Kaisa tahi Lukkarin Anoppi, oli Kaisa Hyttäinen.
[24] Hestansa (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa Heponsa. — Kuisti (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty seinän ulkopuolla. — Pontus, oli Oaron Hoffrénin toinen ristimä-nimi. — Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti neneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään ensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa, on juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa. — Naistenpalto merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo että hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin — (ehkä olivat naineet yksisiä sisaria).
[25] Mari mahto olla hänen vaimonsa. — Väisälä oli yksi talo Kopolan, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä kuhutaan karva-kulmaksi, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään oli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut Marketta Karhutarta Halolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi Kopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä Kopolaksi kuhutaan. — Kirkko-veärti on toas yksi näitä muukalaisia sanoja. Konkari t, konkuri? (kamp).
[26] Kohta joutuvat kovullen t. kokountuvat — Pöyän arihan akahtiit. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla pitäis pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit, de sågo på, t. makade sig till det rågade bordet. Arina merkihtee, en flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. — Katko t. roato, merk. erinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina ihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa häntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. — Runtiksi, kuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita ja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin ite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita, jotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen isoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä. — Rahiksi kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. — Lavihtalla, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).
[27] Nukka-vieru logg- t. lo-sliten. — Turkin-puuhkaat, päls-brämen, kragen; Puuhkia, yfwig, stolt, grann. — Kasukka t. pitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. — Kurehihin kuivattunna, torkad i skrynklor. — Korskat, prydnaber, ehkä tässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja kankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan) "korskat korvihin rakensi".
[28] Runhustan rajoilla, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla (jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). — Katrakkahan, t. arastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna häntä Sika-pahnaan, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen toisessa Runon-vaihoksessa: "Rusi rukka runteltiin, kannettiin Sika-pahnaan." Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo, että Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä ja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse sillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi käytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan, tahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin Ryynäistäkin tallottiin sinne. — Olli m. Olli Hussoa Halolan kylästä. Se piti Rusin puolta. — Kakko-puikot, pinnarne om hwilka härfwan hwilar i härfträdet. —