[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä, niin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta Savon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä sanoissa, niin kuin e.m. ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi, kussui, tarvissoo, ilmaisekse, joita pohjoisessa sanotaan ihe (ite, itse) veihti (veitti, veitsi) mehtä (mettä, metsä) mehto (metto, metso) ehtii (etti, etsi) kuhtui (kuttui, kutsin) kahtoi (kattoi, katsoi) tarvihtoo (tarvittee, tarvitsee) ilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).
[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen Salauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen virsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme jotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti käyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään kuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti että puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella sanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että puheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan jonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä — niin se ei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja mielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi pukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla eli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin luonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset pyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista, joka-päivällisistä asioista.
Myö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista, että yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan ja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis yhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että kaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen että Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän juohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja. Oisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä salauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa mitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme seneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän Väinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme hänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme petosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi, ett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten toisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren ilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa. Tämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen havaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt totuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi, koeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä Salamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen ja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee — sillä se tapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut karaista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen yritys — jost ei meitä sakoitettanek.
Maito-heinä, Röd-wäpling. — Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. —
Lehmän-kieli, Lilje Conwalje. — Apilas, Hwit-wäpling. — Leivoinen,
Lärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. —
Etelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad.
— Etelä tuuli tehty henkelliseksi.
[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).
[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan Väinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä joukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla se lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.
[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, "förtjusa".
[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. — Runottaret, Muserna. — Laulatar, Sångerska. — Soitotar, Spelerska.
[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi runollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se asian laveutessa on toimellisempi.
[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa nimensä oli — sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella tavalla päivänsä.