[76] Simo, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi, seneistäpä Runoja sanoo että se sipsatti tästä asiasta. — Raso t. Erasmus, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa oli annettava. — Poavo, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.
[77] Kaita kasvo t. laiha pelto. — Hyökin Matti, oli yksi poika toisesta osakasta, samasta talosta.
[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan ymmärräk kyntää palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin muinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät siemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina kuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta vuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista palon-maista soak jos yhen touvon, ja sekin tietämätöin. Kuin minä puhuin heillen mitenkä Suomessa rovioitetaan, kynnetään ja karhitaan vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä mahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen muutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä moa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat runsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin heillen tätä tehäksein, ja koska jo yksi mies oli minusta kyllä, täksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta yhen nuoren miehen nimeltä Tahvo Immoinen Multamäeltä, joka teki heillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se ensimmäinen joka opetteli näitä kansoja kyntämään mehtä-maitansa. Hään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827 laiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. — Ikolaksi kuhuttiin sitä taloa, kussa Asikainen asui. — Vantilaksi puhuttiin toas sitä taloa, kussa Siiskoinen asui.
[79] Kuuvennoksen kunnon tyttö. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä Sohvia Seiloista, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa kylpemässä.
[80] Juhana t. Juho oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä kavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi niillen toisillen: "Teäll' on miehet, meijän Sika!"
[81] Eeva Nopoinen oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. — Muari Piekäinen t. Pietikäinen, mahto olla Asikkaisen piika, koska se piti emännänsä puolta.
[82] Juonos, oli yhen talon nimi. — Tallin usta t. tallin ovea. Uksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme. Akka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. — Jussi Juoneksessa, mahto olla ite talon-isäntä. — Kiisti, hään peäsi sinne kiistämällä. — Kilkki on talon nimi. — Siis, t. siit, siitä. — Märkänä. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta. Hään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana häntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa. — Pyysi, t. aatteli, mieli. — Pyrrhöisessä, siinä asui Eerik Pyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi miehellensä. — Toiseen tupaan, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta se kahto soahaksensa ruoka-neuoja.
[83] Tolki t. suola-tolki kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään — Mies lykkäis lylyen peällä, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka silloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. — Puavo, merk. Puavo Jältti (Hjelt) — Kuhjonen, merk. heinä-kuhjoo.
[84] Rensilä oli yhen ison talon nimi. — Viisas virsien-tekiä, Tämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret oli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä suanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren hänestäkin. — Mikko Ikoinen oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta. — Heikki (Pekanpoika) Nopoinen asui Niemen-Nopolassa. — Vantit. Siiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon nimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli piikana.
[85] Eerik, merk. Eerik Siiskoista. — Liisa, oli Liisa Siiskoinen joka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä pois, kuin tuli sulhainen. — Kolkutos. Kuin hään rupeis puitansa hakkoamaan riihen eissä, niin — silloin vasta havautti Nopoista. — Tankot. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.