[86] Kuues numero. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska hänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. — Taltan Ansa merk. Anna Tallaista.
[87] Puuter-piä (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia otto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu (rimmar) sanaan "Puumalaan". Suomeksi se tässä merkihtee: "liina-peä," (joll' on valkoiset hiukset.) — Tiinan töitä, että nostaa tällaista puhetta.
[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo virttänsä aina loppuun. Minä aattelin: "soanen minä tuon vastapäin." Mutta niinpä se jäi — minä en eneän tavana häntä.
[89] Puavo Köppö. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan ainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka äsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä paljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun luonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena lasketteli näitä loihtu-sanojansa. — Pitkin tietä käyessänsä. Se on merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta heitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi tätä joutaneet. — Pekka, merk. Pekka Kiiskistä. — Purhoiset, oli Kiiskisen lanko-miehet.
[90] Juakko, merk. Joakko Auvista. — Einepuuksi, kuhutaan yksi puu, jota pietään majassa. — Pekka, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi äitillensä.
[91] Tuutu t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota vävyllensä, kätkyeksi.
[92] Ori juoksi joutuisasti. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään joutui isäsäk kanssa toraan. — Pietar Lampinen oli Rusthollari.
[93] Akka vanha, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo, kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa, visko rokan oven-suuhun. — Tuolta tuttuini tuloopi, sanoi ukko, kuin näki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. — Otti tuiman. Heikkinen otti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan yhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. — Samaten sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin vanhoissa runoissa. — Potuksi, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua survotaan. Runoja nimittää sitä nenä-kelloksi, koska sitä aina piettiin nenän varaksi.
[94] Anttola, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet, on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.
[95] Jyljänäisen akka. Se näyttää kuin hään oisi tullut jollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut hänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia muihenkin tarpeeksi.