"Muuttaa valkeat kasvot mustiksi on hyvinkin helppoa, sen konstin minä osasin jo lapsena. Luspa ei voi kilpailla taidossa Ukkosen Veljen kanssa."
"Millä tavalla Ukkosen Veli aikoo voittaa hänet?" kysyi päällikkö terävästi.
"Minä aion mustata auringon", vastasi Pekka 1 Drufva sukkelasti.
"Hui", huudahtivat intiaanit. Kirjavan Kotkan kasvoilla karehteli ilkeämielistä riemua, kun hän vastasi: "Yritäpä!" — —
"Mutta", sanoi Pekka Drufva, "niin suurta ja vaikeaa konstia tehdessä täytyy olla vapaa. Käske miehesi avaamaan köyteni."
Varmana siitä, että valkea poppamies häviäisi ja siten joutuisi toivotun koston uhriksi, suostui Kirjava Kotka hänen pyyntöönsä, asetettuaan ensin aseellisia miehiä paikan ympärille.
Nyt Pekka Drufva astui vapaana piirin keskelle.
"Henkeni riippuu nyt siitä, että isä Campanius ei ole erehtynyt", mutisi hän itsekseen. Ja kääntyen Nick Truven puoleen hän kysyi sitten:
"Paljonko kello nyt on?"
Vanhus mittasi aikaa samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla ja sanoi varmalla äänellä: "Kello on puoli kaksi."