"Viisainta on", sanoi Nick Truve, "että joudumme mahdollisimman pian niin kauas kuin mahdollista Kirjavan Kotkan lähettyviltä ja peitämme jälkemme, sillä minä näin hänen silmistään, että hänen vihansa voittaa jälleen hänen pelkonsa niinpiankuin aurinko kirkastuu. Ja silloin hän ajaa meitä takaa ja ottaa meidät hengiltä, jollei Kalkalokäärme ja Majavantappaja sitä voi estää."
Pekka Drufva nyökkäsi päätään ja antoi seuralaisensa johtaa heidän pakomatkaansa. Hetken kuluttua he saapuivat puron rannalle ja he kulkivat kauan aikaa vedessä, jotta heidän jälkiänsä ei näkyisi. Pian he olivat kadonneet metsään.
KUUDESTOISTA LUKU.
Palava järvi.
Kun aurinko, joka jo kauan sitten oli kirkastunut, alkoi laskea läntisten metsien taakse, olivat pakolaisemme sivuuttaneet varsin metsättömän laakson ja saapuneet korkealle kukkulalle, jolla kasvoi monen sadan vuoden vanhoja pyökkejä ja muita lehtipuita. Täällä Nick Truve pysähtyi, heitti repun selästään ja sanoi:
"Nyt voi olla aika levätä. Meidän täytyy säästää voimiamme huomiseksi, josta tulee varsin rasittava päivä. Puolen tunnin kuluttua on metsässä pimeä. Parempaa yösijaa emme voi löytää, sillä täältä näemme laaksoon, jonka yli intiaanien täytyy kulkea, jos he ajavat meitä takaa, ja takanamme on tiheä metsä, missä pahimmassa tapauksessa löydämme hyviä piilopaikkoja. Jääkäämme siis tänne, mutta me emme saa sytyttää tulta, sillä se johdattaisi takaa-ajajat luoksemme."
He kävivät istumaan tuuhean pyökkipuun juurelle, jonka oksat ulottuivat melkein maahan saakka ja muodostivat siten luonnollisen lehdon, jonka permannolla oli runsaasti kuivia lehtiä, sopivia makuualukseksi. Mutta nyt nälkä alkoi suuressa määrin kiusata. Metsänriistan ampumista ei voitu ajatellakaan, sillä olisi ollut vaarallista laukaista pyssyä, ja sitä paitsi ei ollut tulta, missä paistaa. Onneksi repuista löytyi kuitenkin ruokaa pariksi ateriaksi, sillä intiaanit eivät olleet ennättäneet tyhjentää niitä.
Syödessä alkoi keskustelukin sujua.
"Kuinka tuon auringonpimennyksen laita oikeastaan oli, se kun sattui meille niin otolliseen aikaan?" kysyi Nick Truve. "Mistä sinä tiesit, että se tulisi?"
"Sitä asiaa on helppo selittää", vastasi Pekka Drufva. "Niinkuin kai tiedät, voivat tähtientutkijat edeltäkäsin laskea, milloin auringonpimennykset tapahtuvat."