* * * * *
Tuli ilta ja pimeys laskeutui nopeasti maahan, niinkuin aina tapahtuu näillä leveysasteilla. Valkoisten neitojen teltan edustalla seisoi vahti, vanhemmanpuoleinen irokeesi, nimeltään "Villisika". Hän oli kerran saanut nuolen polveensa, niin että hänen jalkansa oli hiukan jäykkä ja siksi hänen ei arveltu kelpaavan sotaan. Sen sijaan häntä tavallisesti käytettiin vahtina leirissä ja siihen toimeen hän olikin varsin sopiva, sillä hän oli valpas ja luotettava ja naiset pelkäsivät häntä. Nyt hän seisoi nojautuneena keihääseensä ja katseli ympärilleen, niin hyvin kuin se pimeydessä kävi päinsä. Toiset leirin miehiset jäsenet, paria lukuunottamatta, jotka vartioivat portteja, olivat jo vetäytyneet majoihinsa.
Kun hän käänsi päänsä järvelle päin, näki hän äkkiä tulen leimahtavan saarella. Mutta jo parin minuutin kuluttua sen voima kasvoi ja näytti kaikin puolin tavalliselta leirinuotiolta.
"Valkea poppamies kummittelee ja on sytyttänyt nuotionsa härnäilläkseen meitä. Siitä on ilmoitettava Bisamirotalle", mutisi Villisika itsekseen.
Kun Bisamirotta astui leiriaukiolle ja näki tulen saaressa, innostui hän suuresti. Metsälilja tunsi varmaan erittäin tarkasti tämän miehen luonteen, tehdessään suunnitelmansa, sillä Bisamirotta toimi aivan niinkuin hän oli olettanut. Kaikki miehet leirissä kutsuttiin kokoon, kaikkiaan yhdeksän kappaletta, Bisamirotta mukaanluettuna, ja tämä esitti heille, miten valkoinen poppamies ja mohikaani olivat vangittavat, koska he luultavasti olivat nyt palanneet saarelle, josta he niin kummallisella tavalla olivat kadonneet. Hän ei myöskään ollut huomauttamatta, mikä kunnia heille olisi, jos he pääjoukon poissaollessa saisivat kaksi niin arvokasta vankia. Vain yksi intiaaneista uskalsi panna vastaan.
"Jos valkoinen poppamies ja mohikaani todellakin olisivat saarella, niin he eivät uskaltaisi sytyttää nuotiota, sillä tietäisiväthän he, että me näkisimme tulen ja he siten antaisivat itsensä ilmi."
Siihen vastasi Bisamirotta:
"He tekevät sen vain härnätäkseen meitä. He tietävät, että vain harvoja miehiä on leirissä, ja siksi he tahtovat näyttää meille, etteivät pelkää meitä. Ei kukaan muu kuin he ole voineet sytyttää tuota tulta, sillä eihän muita valkoisia eikä punaisia ole koko seudulla."
Joko tämä selitys tuli hyväksytyksi tai ehkäpä pikemmin siihen aiheutti Kovapään käsky totella Bisamirottaa hänen poissa ollessaan, joka tapauksessa ei kukaan pannut vastaan, kun Bisamirotta käski heitä nyt ottamaan aseensa ja seuraamaan hänen mukanaan. Vain Villisika sai käskyn pysyä paikallaan valkoisten neitojen telttaa vartioimassa, käsky, jota hän ei lainkaan pannut pahaksi, sillä palatessaan paikalleen hän mutisi hampaittensa välissä:
"Hyvä onkin, Villisika ei tappele kernaasti kummitusten kanssa."