Valtaneuvos laski ihmeissään veitsen ja kahvelin kädestään.
"Puolinainen jättiläinen! — Mitä lorua se on?"
"Niin, jalaton jättiläinen."
"No, kanna hänet sitten sisään, sillä jollei hänellä ole jalkoja, niin mitenkä hän voisi astua sisään."
Mutta sisään astui niin hyvin kuin hän taisi vanha tuttavamme ahvenanmaalaisesta aluksesta.
Jaakko De la Gardie tarkasteli rampaa jättiläistä ystävällisin katsein:
"Vanha sotilas, arvatenkin."
"Aivan niin, teidän armonne! Entinen kersantti, keltaisen prikatin musketöörien parissa."
"Missä sinä kadotit jalkasi?"
"Samassa taistelussa jossa Ruotsi kadotti suurimman ja parhaimman kuninkaansa. Vähäinen minun vahinkoni oli valtakunnan vahinkoon nähden."