"Lausukoon veljeni Uncas mielipiteensä tapahtumasta. Kilpikonnat ovat aina olleet viisaita neuvotteluissa. Meidän korvamme ovat valmiit kuulemaan heidän perillisensä sanoja."
Se oli hieno kohteliaisuus, kun päällikkö kääntyi ensiksi ylhäisen vieraan puoleen, vaikka hän olikin niin nuori.
Mutta tämä kieltäytyi intiaanien kohteliaisuudella kunniasta.
"Uncas on viisaitten isien poika, mutta hän on kovin nuori. Puhukoon kokeneempi ensin, Uncas ei ole tullut ystäviensä ja heimolaistensa, delawarien luo vain metsästyshuvin vuoksi, vaan pikemmin oppiakseen jotain heidän viisailta miehiltään."
Tämä vastaus näytti voittavan suurta mieltymystä, ja monet kiinnittivät hyväksyvän katseensa nuoreen, kauniiseen mohikaaniin.
"Puhukoon Villikissa", sanoi nyt päällikkö.
Villikissa oli yksi vanhimpia läsnäolevista, mies, joka oman heimonsa parissa nautti suurta arvoa, vaikkei hän ollut päällikkösukua. Hän nousi ja alkoi täten:
"Kun olemme kuulleet, että Susi liikuskelee parissamme ja kylissämme, on kaikkein ensiksi otettava selkoa, onko hän yksin vai parvessa. Voihan se olla yksinäinen väijyjä, joka on lähetetty ottamaan selkoa, nukkuvatko lenapit teltoissaan vai ovatko he hereillä. Luultavaa on, että hän oli yksin pyöreän kukkulan luona, sillä muussa tapauksessa valkea veljemme olisi nähnyt useampiakin nuolia. Mutta silti ei ole sanottu, ettei useampiakin Susia väijyile metsässä, vaikkeivät he silloin olleet paikalla. Nuoret miehet ovat lähteneet jälkiä vainuamaan. Odottakaamme heidän paluutaan ennenkuin teemme mitään päätöstä. Minä olen puhunut."
Tämä varsin järkevä neuvo saavutti kaikkien hyväksymisen ja neuvottelu päätettiin siten, että jokainen, odottaessaan vakoilijoiden takaisintuloa, valmistautui joko taisteluun tai metsästysretkelle, kumpiko siitä sitten syntyisi. Mutta viisas ja varovainen päällikkö lähetti myöskin pari miestä länteen päin tutkimaan niitä teitä, joita maquelaiset kulkivat tavallisesti, hyökätessään delawarien maahan. Sillä, arveli hän, jos he olivat lähettäneet yhden ainoankin vakoilijan sieltä, niin se varmaankin tarkoitti uutta hyökkäystä. Voidakseen pitää puoliaan sitä vastaan tarvittiin kuitenkin suurempi joukko ja parempia varustuksia, kuin mitä tällä pienellä metsästysretkikunnalla oli tarjona. Jos saatiin tietää, että Sudet suuremmissa joukoissa olivat tulossa, niin aikoi Lentävä Orava pikaisesti vetäytyä kylien läheisyyteen lähteäkseen sitten vahvistunein voimin vihollista vastaan.
Kesti kuitenkin varsin kauan, ennenkuin kukaan vakoojista palasi. Oli tullut jo pimeä. Tosin se oli keväisen yön hämärää, mutta joka tapauksessa täytyi olla hyvin varovainen, jos vihollinen todellakin oli lähiseuduilla. Lukuisia vahteja oli myös asetettu.