Siten kului tunti toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Vieras, joka olisi saapunut tälle yksinäiselle! paikalle metsän siimeksessä, ei olisi voinut aavistaa, että keskellä tätä aurinkoista hiljaisuutta ihmiset väijyivät toisiaan ja odottivat vain tilaisuutta saadakseen tappaa toisensa.
"Vaikea heidän on karkoittaa meidät täältä", kuiskasi Pekka Drufva Uncasille, "mutta he voivat näännyttää meidät nälkään. Pelkäänpä, että laukuissamme on niukalta evästä."
"Mohikaanit eivät nuku", vastasi Uncas. "Omituista, jolleivät he huomaisi, että niin suuri joukko irokeesejä on tunkeutunut heidän alueelleen. He tulevat ennemmin tai myöhemmin vapauttamaan meitä. Sillä välin meidän täytyy elää jäännöksillämme. Ukkosen Veli saa syödä mitä Uncasin laukussa on. Punainen mies jaksaa paremmin nähdä nälkää kuin valkoinen."
Pekka Drufva ei ennättänyt vastata tähän jalomieliseen tarjoumukseen, sillä samassa kuului ilkeää viuhinaa ja nuoli lävisti hänen hattunsa, tekemättä kuitenkaan sen suurempaa vahinkoa. Mutta arveluttavinta oli se, ettei tämä nuoli tullut metsästä, vaan kallion harjalta. Irokeesit olivat kulkeneet kallion toiselle puolelle ja nousseet sen korkeimmalle huipulle, eikä sieltä ollut helppo heitä karkoittaa, sillä sielläkin oli hajallaan kivilohkareita, joiden takana he saattoivat lymytä.
Sekä Pekka Drufva että Uncas olivat luulleet asemaansa vahvemmaksi kuin mitä se oli. Ylhäältä kalliolta ei ollut mahdotonta osua heihin.
Pian kävikin selville, ettei tuo nuoli ollut ainoa. Useampia lensi samasta ilmansuunnasta ja yksi mohikaaneista haavoittui lievästi.
Nyt oli pakko suojella itseään kahdelta eri suunnalta tulevia nuolia vastaan. Joka tapauksessa se heikonsi suuresti vastustusta. Heidän ei myöskään onnistunut keksiä, missä nämät vaaralliset ampujat piileksivät. Harmittava yllätys tosiaankin — tavattoman vaarallinen yllätys. Pekka Drufva käsitti, että heidän olisi hyvinkin pian pakko peräytyä siitä asemasta, jota he niin kauan menestyksellä olivat puolustaneet.
"Sinä sanoit, että täällä olisi jokin luola", kuiskasi hän päällikölle.
"Sanohan, Uncas, missä se on?"
"Aivan Ukkosen Veljen takana — —"
Pekka Drufva kääntyi taakseen ja tarkasteli pystysuoraa kallionseinää. Mutta hän ei nähnyt mitään, joka olisi näyttänyt luolan suulta. Silloin Uncas osoitti tummaa varjoa basalttipilarin takana. Ja tarkemmin sitä tutkiessa huomattiin, että se oli varsin tilava kolo itse kallioseinässä.