Kun Pekka Drufva astui tupaan, meni hän nyökättyään päätä tervehdykseksi ikkunanalaisen hyllyn luo, otti kirjan ja istahti lukemaan takan ääreen, ikäänkuin hän ei olisi käynyt pihaa kauempana.
Kersantti tarkasteli häntä puoleksi ilkkuvalla katseella.
"Oletko käynyt enoa tervehtimässä Mustassakylässä", kysyi hän vihdoin.
"Kävinhän tuota."
"Lähettikö hän lämpimiä terveisiä?"
"Enpä voi kehua."
"Minnekä sinä panit tuomasi jauhot?"
"Enhän minä saanut jauhoja."
"Mitä rikas Sven sanoi sinulle, kun pyysit jauhoja?"
"Hän sanoi, että näin huonoina aikoina täytyi jokaisen pitää itsestään huoli."