"Kertokaahan, luutnantti Schute, miten se kävi."
"Joku hiipi yöllä linnoitukseen ja viilasi vankilanristikon poikki ja sen jälkeen joko itse kiipesi sisään ja viilasi jalkaraudat poikki tai heitti viilan vankikoppiin ja vanki itse irroitti kahleensa. Sitten hän ryömi ulos ja molemmat pääsivät sateisessa ja pilvisessä yössä kiipeämään muurin yli ja katoamaan vahdin huomaamatta mitään, vaikka hän oli kaikkein luotettavimpia miehiäni."
"Onko teillä aavistusta siitä, kuka häntä auttoi?"
"Ei! — Alussa epäilin erästä toista hollantilaista uutisasukasta, joka sai jäädä paikoilleen kun Peter Irgens ajettiin pois, mutta lähemmin asiaa harkittuani luovuin tästä epäilystäni."
"Minkä vuoksi?"
"Siksi, että Peter Irgensin ja hänen maanmiestensä välillä vallitsi hyvin huono sopu. Tuskinpa kukaan heistä olisi ollut halukas auttamaan häntä."
"Mistä te tiedätte, luutnantti Schute, että auttaja tuli ulkoa?
Olisihan linnoituksessakin voinut olla joku salainen ystävä."
"Uudessa Jokilinnassa ei ole ainoatakaan petturia."
"Se kuulostaa tosin hyvältä, mutta rakas luutnantti, joku se sittenkin on ollut. Mutta kuka? Teidän päällikkönä tulee ottaa siitä selko."
"Olen yrittänytkin, mutta tähän saakka tuloksetta. Ehkäpä se tuonnempana onnistuu paremmin."