"Sotilas ei ole hullu, kun hän tottelee. Tästä lähin ei ainoakaan hollantilainen vene saa kulkea jokea ylös."
"Sitten päällikkö on varmaankin hullu, koska hän luulee voivansa antaa sellaisia käskyjä", sanoi hollantilainen.
"Ei lainkaan. Schylkill on ruotsalainen joki, niin pitkältä kuin sen juoksua tunnetaan, koska me omistamme maan kummankin puolin sitä. Emmekä me salli, että meidän alueillemme vieraat tunkeilevat."
"Te haluatte siis sotaa meidän kanssamme?"
"Siitä en ole kuullut mitään. Mutta jos te hyökkäätte meidän päällemme, niin osaamme me kyllä puolustautua."
Nyt arvelivat hollantilaiset parhaaksi kääntää veneensä ja palata jälleen Delawarejoelle, mutta päällikkö kohotti kättään, uhkaili linnoitusta ja päästi joukon kiroiluja ja uhkauksia, joita ruotsalaiset eivät täysin voineet kuulla, mutta jotka varmaankin olivat kaikkea muuta kuin sovinnollisia.
* * * * *
Kolmannen päivän iltana istuivat Styvertsen, Liljehöök ja luutnantti Kare viimeksimainitun asunnossa olutta juoden ja tupakoiden, vilkkaasti keskustellen päivän tapauksista. Samassa astui eräs sotamies sisään ilmoittaen, että tiedustelijat olivat palanneet ja halusivat jättää raporttinsa. Hetkistä myöhemmin he seisoivat huoneessa.
"Antakaa nyt kuulla, mitä te olette keksineet", kehotti Styvertsen.
Nick Truve alotti vanhimpana.