"Niinpä on siis", jatkoi ammatinvanhin, "lybekkiläinen veljemme rikkonut kuninkaan rauha-valaa vastaan, eikä ainoastaan sillä, että on paljastanut aseensa, vaan vielä enemmän sillä, että on ryhtynyt verityöhönkin ammattiveljeänsä vastaan. Sen tähden hän, niin kuin pyhä ammattikuntamme säätää, jääköön kostamatta. Viekää pois tuo kuollut ruumis rehellisten miesten ja naisten näkyvistä."
Ja neljä veljeä otti kauppiaan ruumiin ja kantoi sen ulos takaportista, joka kartanolta vei viereiselle vuorelle päin.
Engelbrekt oli sillä välin taas mennyt nuorukaisen luokse. Sinipukuinen neitonen oli repinyt takin hänen päältänsä ja pannut liinan monin kerroin haavalle sekä sitonut sen kiinni sinisellä vyöhyeellään. Engelbrekt kumartui, mutta astui kohta askelen takaperin tuntiessaan kreivintyttären.
Suruvoittoinen hymy vakavilla kasvoillaan katsoi hän tyttöön. Hän näytti tahtovan sillä sanoa, että kaikki ponnistukset olivat turhat.
Mutta Agnes katsoi häneen ja kuiskasi tuskin kuultavasti:
"Hän elää!"
Engelbrekt nosti varovasti nuorukaisen, joka makasi suullaan, ja pani korvansa hänen huulilleen.
"Kunnon veljet ja sisaret", sanoi hän sitten, täydelleen hilliten itsensä ja sen kautta myöskin kyeten pitämään huolta siitä tytöstä, jonka rakkauden Hermaniin hän aavisti, mutta jonka maine olisi ollut hukassa, jos hänet olisi täällä tunnettu, "kasvattipoikani ei ole kuollut. Murhamiehen käsi ei ole osannut oikeaan. Rikkaan Belgstingin tytär on häntä säikäyttänyt. Elköön sen tähden tämä surullinen tapahtuma teitä kauvemmin häiritkö. Jumalan pyhimysmalja odottaa. Juokaa se ja antakaa juhlan päättyä laillisesti. Minä voin kyllä pitää huolta haavoitetusta veljestänne."
Kaikkien mielestä tämä oli oikein. Kaikki tiesivät myöskin, että tuon henkipaton vuoritilallisen tytär oli viety Engelbrektin taloon. Sen vuoksi tuntuikin Engelbrektin selitys luonnolliselta, kun hän sanoi tuon mielipuolen Kirstin tulleen kokoushuoneen kartanolle ja ilmestymisellään säikäyttäneen murhamiehen.
Ammatinvanhin ja ammattiveljet menivät selityksen saatuaan tupaan ja veljet ja sisaret seurasivat heitä. Vihdoin oli iso pihamaa tyhjä ja Engelbrekt seisoi yksinään murhatun ja kreivintyttären luona.