"Ja ketä piispoja kutsuttaisiin?"
"Lundin arkkipiispa Pietari…"
"Hyvä, tanskalaisista ei ole väliä! Keitä ruotsalaisia tahdotte tänne kutsuttaviksi…?"
"Olen ajatellut", sanoi piispa verkalleen nimiä luetellen, "Strängnäsin Tuomas piispaa. Hän on teille vanhastaan uskollinen. Sitten Skaran Sigge piispaa ja Vexiön Niilo piispaa. Edellinen on hurskas ja taipuisa mies ja jälkimmäinen on välttämätön sen suuren arvon tähden, jonka hän on saavuttanut Baselin kirkonkokouksessa."
"Hyvä, arkkipiispa Arnold", kuului kuningas selvästi tyytyväisenä sanovan, "tuon asian olette jo edeltäpäin tuuminut. Laatikaa kutsumakirjeet. Huomenna kirjoitan nimeni niiden alle, siten saamme kyllä piankin asian kuntoon."
Sen jälkeen ei kuulunut huoneesta mitään. Ovi avattiin ja suljettiin. Askelia kuului kattolampun valaisemasta huoneesta; ne lakkasivat kuulumasta, sitten kuin tämän ulko-ovi oli suljettu.
Engelbrekt huoahti syvään. Mutta hän oli tuskin ennättänyt tointua mielenjännityksestään, ennen kuin taaskin kuului kahden henkilön askelet ja ne lähestyivät Brita neidin huonetta.
Tulijat olivat Eerikki Akselinpoika ja kuninkaan lääkäri, Martinus ukko. Jälkimmäisellä oli pieni hopeavanteinen lipas kainalossaan. He olivat nähneet kuninkaan tulon eivätkä olleet uskaltaneet itse tulla, ennen kuin olivat nähneet hänen palajavan. Koska tanssi vielä oli parhaassa vauhdissa ja kuningas itse tavallisesti oli väsymättömin tanssija, olivat he varmat siitä, ett'ei heidän kauvan tarvinnut odottaa.
Lääkäri oli vanha, kunnianarvoisen näköinen mies. Astuessaan Engelbrektin ohitse hän säpsähti, ikään kuin olisi hänet tuntenut, mutta riensi viivyttelemättä haavoitetun luokse. Sill'aikaa kuin hän huolellisesti tarkasteli tätä ja avaten lippaansa otti sieltä voidetta sekä hoiteli haavoitettua, kääntyi Eerikki Akselinpoika Engelbrektiin.
"Kiitos, jalo mies", sanoi hän ja tarttui Engelbrektin käteen, "voinpa arvata teillä olleen vaikeat hetket, sill'aikaa kuin kuningas oli niin lähellä teitä. Tuolla toisen puolen huoneissa oli kaikissa ihmisiä ja hän, niin kuin minäkin, haki yksinäisyyttä. Pääpappi, joka oli hänen seurassansa, on Upsalan arkkipiispa taikka kuuluu ainakin tulevan siksi."