"Mutta miksikä sitten pysytte täällä, jossa niin moni seikka on omiansa päiviänne katkeroittamaan?"
"Kuningatar pyysi minua! Ja itse tuskakin tekee sydämelleni hyvää … hän on kyyhkynen, joka öljypuunlehti nokassaan tulee surevalle ja ikävöivälle hengelle, ja Cecilia loihtii hänet esiin, joka kerta kuin hän kohottaa Filipan valtikkaa."
Mutta kesäyön varjot laskeusivat yhä synkempinä Eerikki kuninkaan linnan ympärille ja kynttilät alkoivat sammua hänen salistaan.
Silloin erosivat nuo molemmat miehet.
V.
Kuninkaan puheilla.
Oli aamu seuraavaa päivää. Aurinko nousi kirkkaalle taivaalle ja leivosten laulua kuului kaukaa kaupungin ulkopuolelta. Engelbrekt oli tekemässä lähtöä kuninkaan puheille ja oli juuri kiinnittämässä miekkaa vyölleen, kun askelia kuului ulkoa. Kun ovi avautui, astui Martti vanhus sisälle.
"Jumalan rauhaa, Engelbrekt!" sanoi hän ja päästi auki avaran vaipan, johon oli kääriytynyt, "olen matkalle lähdössä, täytyy mennä Skåneen katsomaan eilistä nuorta tappelijaa, mutta sitä ennen minun täytyy puhutella teitä."
"Jos voin tehdä teille jonkin palveluksen, niin puhukaa arastelematta."
"Päinvastoin, minä luulen voivani tehdä teille palveluksen. —
Olettehan tullut joissakin asioissa kuninkaan puheille?"