Se mitä Olaus Petri, uskonpuhdistaja, siitä kertoo kronikassaan (Script. R. Sv., I, 11. 280) perustuu selvästi niihin päätöksiin, jotka n.k. uniooninajan kuluessa tehtiin, jotta tuon mahtavan kuningattaren suunnittelema noiden kolmen valtakunnan ikuisiksi ajoiksi yhdistäminen kävisi mahdolliseksi. Ja yhtä vähän kuin nämä historioitsijat ja kronikankirjoittajat tästä tärkeästä päätöksestä tietävät, yhtä vähän tiesi siitä kansakin. Margaretan elinaikana ei koskaan kuule vuoden 1397 kalmarinpäätökseen viitattavan; tämä mainittiin vasta kun tarvittiin oikeudellista lähtökohtaa noiden kolmen valtakunnan pysyttämiseksi yhden kuninkaan alaisina. Näyttää siltä kuin silloin olisi pitänyt tuoda esiin alkukirja, jonka, päätöksen sanamuodon mukaan, kahtena pergamentille kirjoitettuna kappaleena piti löytyä kussakin noista kolmesta valtakunnasta; mutta sitä ei näytetty ja syy on helposti selitettävissä, sillä sitä ei ollenkaan löytynyt näytettävässä kunnossa. Jo v. 1425, siis lähes kymmenen vuotta Engelbrektin vapautussotaa ennen, tarvitsi Eerikki kuningas itse jäljennöstä alkukirjasta ja kutsui muutaman Opslon kaniikin notaarion ja todistajain kanssa Roskildin piispan luokse tätä tarkoitusta varten. Silloin huomattiin — sanotaan tämän jäljennöksen alkulauseessa — tyystin tarkastettaessa, että kirjelmä oli painettu sinettejä täyteen, mutta näistä mainitaan ainoastaan kolme olleen eheinä, "muut olivat kokonaan ajan hampaan rikkomia ja hävittämiä." Tämä julkisen notaarion nimellä varustettu jäljennös on vielä tallella Tanskan salaisessa arkistossa ja viittaa selvästi siihen paperille kirjoitettuun alkukirjaan, joka tehtiin Kalmarissa 1397 ja johon siellä tuli hätähätää kaikkiaan 17 allekirjoitusta, mutta vaan 10 huolimattomasti, osaksi toistensa päälle painettua sinettiä.
Meidän tätä asiaa koskeva esityksemme perustuu niihin uudempiin mielipiteisiin, jotka ovat päässeet vallalle C.P. Paludan-Müllerin Margaretan unioonista tekemäin arvostelevain tutkimusten johdosta. Viittaamme teokseemme Ber. ur Sv. Hist., II, s. 17-19. Koko tämän luvun puheenvaihtoa olemme pitäneet oikeutettuna, koska on välttämätöntä antaa lukijalle yleiskatsaus tämän ajan yleiseen valtiolliseen asemaan. — Mitä kruunauskirjeeseen tulee, kts. Ber. ur Sv. Hist. II, s. 14, 15.
[14] Kesäkuun 11 p.
[15] Borenkartano. Sitä osaa nykyisestä Falunin kaupungista, jossa tämä kartano sijaitsi, sanotaan vielä "vanhaksi herraskartanoksi." Vielä 1757, jolloin Abr. Hülpher matkusteli Taalainmaassa, oli muuan Boren eli Borvindin sulatto käynnissä (kts. Hülpher, Resa, s. 428.)
[16] Susipihan Björn. Muutaman vanhan, erään 1600-luvulla eläneen Jakob Ingelssonin yhdistelemän kertomuksen mukaan tämä Björn eli "250 vuotta takaperin" ja voi siis olla Engelbrektin aikalainen. Kertomus tuosta kesystä karhusta perustuu samaan lähteeseen, vaikka eläin ei ollut Björnin itsensä, vaan tämän pojantyttärenpojan, Olavi Pietarinpojan, joka oli Vaskivuoren voutina, omisti Susipihan ja asui Boren sulattokartanossa. Hän eli lopulla 1500-lukua. Niille, jotka voivat epäillä karhun kesyttämisen mahdollisuutta sellaiseksi, että se koiran tavoin seuraa omistajaansa, tahdomme huomauttaa paljon lähempiaikaista kertomusta Kaarlo XI:nen kesystä karhusta. (Afzelius, Sagohäfder, X, 1, 33 ed.)
[17] Pyhän Yrjänän ammattikunta. Tämän ammattikunnan esityksen perustuksena ovat "Statuta convivii a S. Georgio dicti ad Magnum Cuprimontem Dalecarlias", jotka on yliopistollisena väitöskirjana filosoofillista arvoastetta varten julaissut C.W. Bottiger 1833, ynnä "Statuta confraternitatis a S. Georgio dictae svethice", P. Axenborgin 1836 filos, arvoastetta varten tekemä yliopistollinen väitöskirja.
[18] Vuonna 1741 1,583 talaria 16 äyriä kuparirahaa, ja 1753 20 talaria hopearahaa Thorsångin pitäjän kruunun-päivätöistä.
[19] Egyptiläiset päivät. Ruotsin papiston Arbogassa 1412 pitämästä kokouksesta kerromme seuraavan, mikä on omiansa valaisemaan ajan tapoja (kts. Lagerbring, IV, s. 293): "Arvanheitolla tulevaisten asiain tiedusteleminen, noituus, tietäjäkeinot, unien selittäminen, kirjaimet ja muut merkit sekä tuntemattomat sanat, joita ei löydy kirjoituksessa ja joita käytetään tulen sammuttamiseen, miekan noitumiseen, tautien parantamiseen ja kuoleman estämiseen, ja kaikenlaiset lyijyyn ja seinille kirjoittelemiset hammastaudin ja vilutautien parantamista varten, kaikki varastetun tavaran takaisin saamista varten käytetyt keinot, kaikki egyptiläiset päivät tai sellaiset, joita pidetään kovaonnisina taikka onnekkaina johonkin ryhdyttäessä, kirottiin kerrassaan; kuka sellaisesta tavattiin, oli rangaistava kuin kuolemansynnistä ja sellaisen taikauskon puolustaja oli erotettava kirkosta, hänen oli käytävä julkinen rippi ja hän oli vetävä sakkoa kolme markkaa."
[20] Arkkipiispa ja kuningas. Engelbrektin ja Tuomas piispan keskustelu, joka on omiansa luomaan yleiskatsauksen kirkollisiin oloihin, perustuu, niin kuin helposti voi käsittää, historiallisiin tosiasioihin. Lähempiä tietoja haluavalle huomautamme teostamme Ber. ur Sv. Hist., II; vrt. C.G. Styffe: Bidr. tili Skand. Hist., II, s. XCVII ja muist.
[21] Oxenstjerna-suvun vaakuna.