[5] Siv. 38. Englantilaista kangasta samoin kuin Lybekistä ja alamaalaisista kaupungeista, etenkin Amsterdamista, tuotua mainitaan usein näinä aikoina. Englantilainen kangas oli kalliinta, lybekkiläinen huokeinta. Lybekkiläinen kangas arvataan Kaarlo kuninkaan vuoden 1450 satamasäännössä 1 äyriin kyynärältä ja hyvä sarka 0,5 äyriin (kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist., II, s. 730, 31.)
[6] Talo tuomittiin 6 p;nä lokakuuta 1399 Engelbrektin pesästä kruunulle.
[7] Kun nuori ja kevytmielinen Albrekt Meklenburgilainen tuli Ruotsin kuninkaaksi, johti oikeastaan hänen isänsä, joka myöskin oli nimeltään Albrekt ja oli Meklenburgin herttua, poikansa asioita. Poikansa rinnalle oli herttua asettanut vanhan ja kokeneen ritarin, Rafn von Barnekow'in. Tämä toimi paljon kuninkaansa hyväksi — siitä kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist., I, ss. 736-39, 741, 43, 66, 67 sekä C.G. Styffe, Bidrag till Skand. Hist., I, s. 49, 62-118 — ja sai läänitykseksi Nyköpingin läänineen v. 1365 ja Taalainmaan v. 1366.
[8] Nimi Belgsting kuuluu kokonaan kansantaruun. Tekijä on saanut häntä koskevat tietonsa Hülpherin Taalainmaata koskevasta kertomuksesta, s. 601, muist. (r.) Hän kuuluu asuneen läntisen Silfvuoren kartanossa. Taru mainitsee hänen suuret rikkautensa, kuinka hän oli kengityttänyt hevosensa hopeakengillä ja kuinka rankkasade tai tulvavesi oli hävittänyt hänen talonsa ja syössyt Plogen-järveen. Vielä 1757 kuuluu nähdyn tämän tulvan jälkiä, ja maa viettää järveen päin siitä paikasta, jossa talo muka on ollut. Taru kertoo myöskin näiltä seuduin löydetyn useita hopeaisia hevosenkenkiä. Kuten tavallista, ei tarussa mainita mitään varmaa aikaa, milloin mies oli elänyt, eikä siinä myöskään puhuta mitään hänen suvustaan.
[9] 3:mas paastosunnuntai sattui sinä vuonna maaliskuun 10 p:lle ja kuninkaan kirje on kirjoitettu 11 p:nä.
[10] Ruotsin valtakunnan ylimmät. Nämä sanat tavataan Hadorphin julkaisemassa Taalainmaan laissa. Rauhavalanrikoksesta puhuttaessa sanotaan 1 §:ssä: "thessum maal ärä kunungs edsöre; thöm han take skal oc aldra högsta herrana i Svea rike", j.n.e.
[11] Engelbrekt menetti reduktsioonissa. Tässä mainittu reduktsiooni eli kruunun tilain valtiollepalauttaminen tarkoittaa Margareta kuningattaren reduktsioonia, joka päätettiin Nyköpingin herrainpäivillä 1396 (kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist. II, ss. 7-12.) Vesteråsin tutkimiskäräjäin tuomion mukaan tuomittiin lokak. 6 p:nä 1399 Engelbrektin pesästä puolet Upsalan talon metsämaasta Sienden kihlakunnassa (Styffe: Bidr. tili Skand. Hist., II, s. 77), lokakuun 7 p:nä samasta Myran kylässä asuvan Folken perillisille 4 aurtuamaata Tomtasta (s. 80) ja lokakuun 9 p:nä tuomittiin samoin Engelbrektin pesästä Norrbon kihlakunnassa ja Fernbon pitäjässä olevaa maata (s. 89); edelleen lokakuun 20 p:nä tuomittiin Engelbrektin pesästä 7,5 penninkimaata Farmansbosta Snäfringen kihlakuntaa ja Antero Suutarin perillisille 3,5 aurtuaa ja 1,5 kyynärää Farmansbosta ja 4 aurtuaa Norrabystä.
[12] Vuorirälssi mainitaan vanhoissa vuorikuntain etuoikeuksia koskevissa kuninkaankirjeissä. Kuningas Eerikki Pommerilaisen Taalainmaassa sijaitsevan Vaskivuoren vuorikunnille v. 1413 antamassa erioikeuskirjassa sanotaan: "Me Eerikki j.n.e. tervehdimme j.n.e. … ja julistamme teille, että erityisestä armosta ja suosiosta olemme erityiseen suojaamme ja turvaamme ottanut vuorimestarin ja kaikki vuoritilalliset sekä rakkaan rahvaamme, jotka vuorioikeutta ja vuorirälssiä tahtovat nauttia Taalainmaan Vaskivuorella… Ja vahvistamme me heidän kaikkien erioikeudet, vapauden ja verovapauden, niin kuin Maunu kuningas on heille suonut ja antanut j.n.e." (Kts. Kongl. Stadgar, privilegier etc. angående Justitien etc. vid bergverken, s. 14.) Vanhassa kuningas Kustaa Adolfin 1621 aateloiman vuoritilallisen, Kristofer Olavinpojan aateliskirjassa mainitaan vuoriaatelin muinaiset erioikeudet (Hülpher, Resa i Dalarne, s. 337); "havaitaan, että ennen muinoin ja vanhastaan — sanotaan — on ollut olemassa erityinen vuoriaateli, joka on syntynyt siten, että valtakunnan herrat, hallitsijat ja kuninkaat ovat etevimmille vuoritilallisille j.n.e. … lahjoittaneet julkisia ja kunniallisia vaakunamerkkejä ynnä erityisiä erioikeuksia armosta antaneet." — Tämä vuorirälssi eli tämä vuoriaateli ei kuitenkaan valtansa, rikkautensa ja vaikutusvaltansa puolesta suinkaan ollut muun aatelin vertainen, samoin kuin taas Taalainmaan väestöstä puhuttaessa on tehtävä tarkka ero etelä-Taalainmaan eli vuorikuntain ja varsinaisen eli "Siljanin-Taalainmaan" asujainten välillä. Edellisiä ei tämänaikuisissa asiakirjoissa koskaan sanota taalalaisiksi, vaan vuoritilallisiksi, kun taas taalalaisilla tarkoitetaan pohjoisten, Siljanin ympäristöllä sijaitsevain taalalaispitäjäin rahvasta.
[13] Unioonin perustuskirjat ja todistus Eerikki kuninkaan kruunauksesta. Näistä molemmista perustuskirjoista, jotka tavataan Hadorphilla (Till Rimkrönikan, s. 55 ja 58), on luonnollisesti unioonin perustuskirja tärkeämpi ja Hadorph on saanut sen Arild Hvitfeldin kronikasta. Tämä Hvitfeld, joka eli 1500-luvun lopulla (hän kuoli 1608) on, kummallista kyllä, ainoa, joka on esittänyt tämän perustuskirjan Tanskan sala-arkistossa löytyvän alkukirjan mukaan (kts. Hvitfeld, foliopainos I, 611.) Ennen tätä aikaa ja siis koko n.s. uniooniajalla ei kukaan historioitsija esitä vuoden 1397 kalmarinpäätöksen sanamuotoa. Isossa Riimikronikassa (Script. R. Sv., I, 11. 60) viitataan Margareta kuningattaren aikomukseen yhdistää nuo kolme valtakuntaa seuraavin sanoin, jotka hän pannaan lausumaan silloin kuin hän oli kutsunut kokoon "sitt råd från sina try riken alla":
"Far idar en Konung medan vi lifva.
Tha maa Rijken samman blifva!"