Ovi avautui äänettömästi. Huone oli verrattain valoisa, sillä kuu paistoi tältä puolen linnaa. Haamu solahti huoneeseen, hiljaa ja varovasti, valmiina joka askeleelta peräytymään.
Isolla tammisella pöydällä ikkunan edessä oli iso kirje sinetteineen.
Haamu hiipi pöydän luokse ja hävisi sitten kuin musta pilvi ovesta.
Mutta pöydältä oli kuninkaankirje kadonnut.
VIITESELITYKSET:
[1] Borganäs. Tämän linnan aseman määräämisessä olemme seuranneet tarua ja sekä vanhempien että nuorempien kirjailijain (Hülpher ja Brunius) yhteistä mielipidettä. Kuitenkin löytyy ylempänä joen rannalla Tunan pitäjässä, Hushagen'in vanhan kuninkaankartanon läheisyydessä, jätteitä linnasta, jonka kenties suuremmalla syyllä voidaan otaksua olleen Borganäs. Vastapäätä Domnare-koskea. on täällä kannas, jolla tavataan kolminkertaiset kaivannot ja muurien jätteitä. Muutamassa v. 1413 tehdyssä Eerikki kuninkaan verokirjan otteessa mainitaan Borganäs kahdesti Tunan pitäjässä sijaitsevana (Styffe: Bidr. tili Skand. Hist. osa II s. C, muist, ja Skandinavien under unionstiden s. 244).
[2] Juhani Wale. Tämän herran luullaan oikeastaan olleen nimeltä Johan Franco ja olleen italialaisen, jonka tähden häntä on mainittu nimellä "Valen", jolla nimellä keskiajalla tarkoitettiin italialaista. Johan Francon nimi mainitaan jo muutamassa Pentti Königsmarkin v. 1426 antamassa huomenlahjakirjassa. (Styffe: Skandinavien, s. 199, muist. l; vrt. muutoin tekijän Berättelser ur sv. historien, II, s. 736, 37).
[3] Hannu kreivi, Ewerstenin ja Nowgartenin haltija oli nainut Ermegård Bylow'in, drotsi Bo Juhonpojan (Grip) v. 1406 kuolleen Knuutti pojan lesken (kts. Ber. ur Sv. hist., II, s. 29). Edellisestä avioliitostaan oli Ermegård rouvalla tytär Katarina, joka oli naimisissa Niilo Erengislenpojan (Yö ja Päivä), Södermanlannin laamannin kanssa, ja synnytti tässä avioliitossa pojat Bo ja Erengisle, joista edellinen otti äitinsä vaakunamerkin: kotkanpään.
Ermegård rouva eli kreivitär Ermegård, kuten häntä nimitettiin, kuoli yht'äkkiä 1421 ja haudattiin Vadstenaan samana vuonna (Scr. Rer. Svecicarum I, 1. 142 samalta vuodelta, Diarium Vads.)
[4] Nuo viisi savuun ripustettua miestä mainitsevat Ericus Olai, Iso Riimikronika ja Eerikki kuninkaalle Klaaran luostarissa syksyllä 1435 jätetty valituskirja. Tämä viimeksi mainittu asiakirja, jonka Hvitfeld sivulla 781 mainitsee, on luultavasti saatu jostakin Tanskan valtioarkistossa löytyvästä perustuskirjasta. Siinä ei kuitenkaan mainita mitään varmaa lukua, vaan ainoastaan että voudit "olivat ripustaneet miehiä savuun"; samat sanat ovat myöskin riimikronikassa, Scriptores R. Sv. I, 11. 66, vaikka muutamassa vanhassa riimikronikan käsikirjoituksessa on luku mainittu viideksi, jota Ericus Olai, joka eli Engelbrektin vapautussodan jälkeisinä aikoina — "magister Ericus Olai" mainitaan muutamassa vuoden 1459 tuomiokapitulinkirjeessä — näkyy käsikirjoituksessaan seuranneen, koska hän sanoo "viros quinque in fumo suspenderat".