"Mitä, Hannu ritari, mikäpä teitä enemmän huolettaisi?"
"Hänen tyttärensä!"
"Agnes neiti … en ymmärrä teitä."
"Hannu kreivi on minulle kirjoittanut ja pyytänyt minua ottamaan hänen tyttärensä turviini hänen poissaolo-ajakseen ja sallimaan hänen päästä tyttäreni Märta rouvan luokse. Tämän pyynnön olisin mielelläni tahtonut täyttää, mutta sitä ei näy olevan minulle suotu…"
"Ja miks'ei, miks'ei, Hannu ritari?"
"Koska kreivin tytär on jäljettömiin kadonnut."
"Tuhat tulimmaista, mitä sanottekaan?"
Asia näkyi hyvin läheltä koskevan ritariin; hän oikein tuskaili tuon odottamattoman tiedon saatuaan. Varmaankin hän oli paljon tälle naimiskaupalle perustanut, enemmän kuin oli antanut päältä päin näkyä. Kokenut Hannu Kröpelin huomasi sen myöskin, mutta hän ei pitänyt sillä hetkellä sopivana enempää asiaan sekaantumista ja odottamaton tulisijan nurkasta kuuluva liikahdus kiinnitti myöskin hänen huomiotansa, niin että hänen ajatuksensa joutuivat aivan toiselle tolalle.
"Onko siellä ketä?" huudahti hän ja meni lähemmäksi nurkkaa.
Silloin astui mustapukuinen esiin ja kumarsi nöyrästi.