"Hm! sanotpa jotakin, Engelbrekt … niin, eipä löytyne sitä ihmistä, joka voi syyttää minun omiani lasketelleen, mutta varmaa on, että on itse täytynyt olla mukana voidakseen uskoa todeksi, mitä me talonpojat olemme sinun kanssasi toimittaneet."
"Kas niin, pidä nyt suusi kiinni, jääkarhu", murahti Engelbrekt puoleksi hymyillen. "Nyt saat muuta tekemistä kuin satujen syöttämistä naisille… Me ratsastamme kohta Tukholmaan päin, hoida sen tähden hyvästi hevosia."
Ukko suoriutui heti lähtemään ulos, mutta katsoi levottomana
Engelbrektiin, ikään kuin kysyäkseen, pitikö hänen jäädä kotiin. Ja
Engelbrekt arvasi ukon ajatukset ja lisäsi:
"Elä unhota omaa ratsuasi … me kaksi emme kuitenkaan voine erota toisistamme!… Sinäkin, Märta muori", jatkoi hän kääntyen vanhukseen ja vaimoonsa, "sinäkin saat tekemistä tänään. Arvoisa herra Tuomas piispa tulee vieraaksemme tänä iltana ja viipyy kai täällä pari päivää. Elä säästä mesijuomaa, rakas vaimo, ja tuo esiin parasta oluttasi!"
Märta muori nousi näiden isännän sanain johdosta ja Engelbrekt jäi kahden kesken vaimonsa kanssa. Hän meni vaimonsa viereen istumaan, hänen otsansa oli kirkas ja sisäisen tyytyväisyyden ilme loisti hänen kasvoiltaan.
"Hauskoja tietoja olet varmaan saanut tänään", sanoi emäntä, "enpä tiedä pitkään aikaan nähneeni kasvojasi niin huolettomina, kuin nyt…"
"En ole saanut hauskoja tietoja, vaimo … mutta näetkös, minä toivon kohta saavamme hyvään päätökseen sen työn, jonka olemme alulle panneet. Kuningas kuuluu nyt sen pakkosopimuksen mukaan, jonka valtuutettumme viime toukokuussa tekivät tanskalaisten kanssa Halmstadissa, kohta tulevan Tukholmaan ja siellä kai saamme kaiken tämän päättymään."
"Jumalan äiti suokoon, että niin kävisi!" lisäsi emäntä keveästi huoaten. "Sinä siis luulet, että asia on päättyvä hyvästi, niin että kuningas saa takaisin valtakuntansa ja että hän sitten on sitä hallitseva lain mukaan?"
"Niin luulen… Lieneehän Eerikki kuningas nyt nähnyt, ett'eivät Ruotsin miehet salli lakia ja oikeutta jalkain alle poljettavan. Hänellä ei sitä paitsi ole ollut mitään moittimista Halmstadin pakkosopimuksen johdosta, ja kun se lisätään, mitä me nyt toisena helluntaipäivänä Upsalassa päätimme, niin toivon tästälähin saavamme laillisen kuningasvallan. Omassa vallassaan on Eerikki kuninkaalla hyväksyä tai hyljätä — kummassakin tapauksessa toivon Ruotsin valtakunnan tulevan olemaan turvatun!"
"Vanha herra Krister Niilonpoika ei kuitenkaan ollut siellä joukossanne, mikäli olet minulle sanonut. Ja luuletko sitä paitsi noihin herroihin olevan luottamista? He ovat niin kauvan rauhassa kartanoissaan eläen sallineet kaiken tämän kurjuuden rehottaa kättä tai jalkaa liikuttamatta … nyt he tahtovat suostua kaikkeen ja päätökseksi saattaisi tulla, että …"