"Sano suoraan, vaimo, mitä tarkoitat…?"
"He saattaisivat yhtyä kuninkaaseen ja hänen ystäviinsä ja vapautua sinusta, ja sitten … sitten saattaisivat entiset ajat palata takaisin ja kaikki, mitä on tehty, raueta mitättömiin."
"Niinhän voisi käydä ja onhan kai valtakunnan herrain joukossa minulle vihamielisiä … mutta luulenpa heidänkin nyt tarkoin huomanneen, ett'ei yksikään talonpoika ole tahtonut loukata heidän laillisia oikeuksiaan, ja että vaara uhkaa heitä itseään yhtä paljon kuin rahvasta. Vanha Krister herra ei ollut mukana Upsalassa, mutta hänen poikansa, Kaarlo herra, oli siellä, samoin kuin herra Kaarlo Orminpoika ja Krister herran vävy, Pentti Jönsinpoika sekä tämän veli, Niilo herra. Eerikki kuninkaaseen yhtyminen minua ja Ruotsin rahvasta vastaan…"
Engelbrekt keskeytti puheensa ja hiveli kädellään otsaansa.
"Se olisi samaa", jatkoi hän, "kuin kuninkaan erottaminen Ruotsin valtakunnasta ainaiseksi, ja onpa lupa kysyä, kuinka sitten voisi käydä heidän itsensä."
"Mutta ajattele niitä juonia, joita salassa sommitellaan…"
"Ei, ei, vaimo … niitä emme tahdo ajatella. Ruotsin herrat voivat olla minulle vihamielisiä, ne voivat nousukasta vihatakkin, mutta petos on heille vieras!"
Ritarisalin ovi oli avautunut Engelbrektin näitä sanoja lausuessa ja
Tuomas piispa ilmautui kynnykselle sekä aivan hänen taaksensa Herman
Berman. Piispa loi ihailevan ja palavan katseen tuohon suoraan ja
teeskentelemättömään mieheen ja säveään linnanrouvaan.
"Terve teille, Engelbrekt, ja säveälle vaimollenne!" sanoi hän huoneeseen astuen. "Minä tulen milt'en itseäni ilmoittamatta, mutta ette saa pitää siitä niin suurta lukua näin ystäväin kesken!"
"Kiitos, arvoisa piispa!" sanoi Engelbrekt piispan tervehdykseen vastaten. "Me noudatamme vanhoja tapoja eikä meillä ole koskaan ystävän tarvinnut tuloansa ilmoittaa."