"Meitä on neljätoista", sanoi hän sen jälkeen ja ääni tiesi vanhanpuoleista miestä, "kaksi on poissa, mutta me voimme kuitenkin luottaa heihin. Alkakaamme siis, veljet ja Ruotsin miehet. Ei, ei, veli", lisäsi hän kiihkeästi kääntyen erääseen munkkiin, joka oli nostanut päähineensä ja paljastanut Ture Turenpojan (Bjelke) kasvot, "ei, ei … me läsnäolijat tunnemme kaikki toisemme ja meidän täytyy olla hyvin varovaisia; ikkunoilla ja seinillä saattaa olla sekä silmät että korvat … pysykäämme sen tähden peitettyinä!"
"Kaikki tiedätte, mikä meidät on saanut koolle", jatkoi hän sen jälkeen hiljaa, melkein kuiskaten, "kuninkaan tulo näet ja pakko hakea itsellemme suojaa sitä vihollista vastaan, joka uhkaa meitä yhtä paljon kuin armollista kuningasta. Sopimuksemme mukaan kehotan teitä lausumaan, mitä kukin tarkoin harkittuansa pitää meille parhaana ja hyödyllisimpänä."
Vanhus, jonka Herman käynnistä ja liikkeistä oli tuntevinaan siksi, joka oli kulkenut tien poikki hänen ohitsensa P. Yrjänän hospitaalista, peräytyi mukavaan nojatuoliin, joka oli vähän keskempänä lattiaa vastapäätä ovea.
Hilliten ääntänsä, mutta noudattamatta yhtä suurta varovaisuutta kuin nojatuolissa istuva mies, alkoi silloin toinen harmajaveli nousten penkiltään, astuen keskemmälle ja nojautuen muutamaan pylvääseen.
"Paljon olen", sanoi hän, "arvoisain herrain palattua Halmstadista ja vielä enemmän nyt toisena helluntaipäivänä Upsalassa pidetyn kokouksen jälkeen miettinyt nykyisiä olojamme ja minusta on selvää, että jos kohta valtakunnan herrat ovat saaneetkin kärsiä paljon pahaa Eerikki kuninkaalta, niin on meillä enemmän odotettavissa Ruotsin talonpojilta ja heidän päälliköltään, Engelbrekt Engelbrektinpojalta, joka nyt samalla istuu rinnallamme neuvostossa ja jo vuoden päivät on pitänyt Ruotsinmaan hallitusohjia käsissään. Parempi mielestäni on kärsiä ja sietää pahaa herramme ja kuninkaamme vallan alaisina, kuin talonpoikaishallituksen alaisina, joka ei anna mitään arvoa valtakunnan herroille. Sen tähden olen sitä mieltä, että meidän on ennen kaikkea koetettava pelastaa kuningas ja sitten toimitettava Engelbrekt tieltä pois."
"Kaksi seikkaa tuossa mainitset, veli Pentti", virkkoi toinen, "joista kumpikin on vaikea ja vaatii suurta älyä ja yksimielisyyttä. Jälkimmäinen näyttää minusta kuitenkin vaikeammalta kuin edellinen. Kuningasta vastaan nostetun oikeudenkäynnin päätöksen voinee jo edeltäpäin arvata, jos kohta joitakuita myönnytyksiä täytyneekin tehdä, joihin minä kehotan, juuri sen tähden että me itse nyt, Jumala paratkoon, tarvitsemme voimakasta kuninkaanvaltaa Engelbrektiä vastaan. Että taas tuo mies on toimitettava tieltä pois, siitä olemme yhtä mieltä. Mutta tämä on tehtävä niin, ett'ei hänellä enää vast'edes ole halua esiintyä valtakunnan herrain joukossa. Minusta ei näytä uskomattomalta, että saamme tuon kunnon vuoritilallisen valtakunnan marskiksi, ja silloin on viimeinen hämmennys yhtä paha kuin ensimmäinenkin!"
Suuttumuksen hälinää kuului istuvain harmajaveljien penkiltä näiden sanain johdosta ja useat hypähtivät pystyyn harmiansa sanoin ilmaistakseen, mutta nojatuolissa istuva vanhus viittasi kädellään ja he istuutuivat jälleen.
"Te vahvistatte sanani tosiksi", jatkoi puhuja ja katsoi ympärilleen, "sillä mielestäni osotatte koettavanne kaikin voimin estää moista tapahtumasta. Kyllin kauvan on valtakunnan etevimpiin sukuihin kuuluvien herrain täytynyt nöyrtyä tuon pöyhkeän vuoritilallisen edessä. Tosin en luule kuninkaan omaan nojaansa jätettynä valitsevan tätä miestä drotsin- tai marskinvirkaan, mutta saattaisi kyllä käydä niin, että hän sallii olojen ja tuon miehen monien ystäväin vaikuttaa itseensä, taikka myöskin, että hän valitsee jonkun näistä, joka seikka olisi yhtä paha. Minusta näyttää sen tähden olevan asiallemme sangen tärkeätä, että jo nyt sovimme siitä, ketkä näihin virkoihin haluamme."
"Se on minunkin mielipiteeni", sanoi nyt nuorekas ääni, josta Herman tunsi Ture Turenpojan, "ja tuskinpa lienemme erimielisiä niistä miehistä, joiden tulee joutua näihin virkoihin. Minä arvelen ette te, Krister Niilonpoika vanhus, olette itseoikeutettu drotsinvirkaan ja marskiksi tahdon…"
"Göksholman herran, Pentti Steninpojan", virkahti pari ääntä yhdellä kertaa.