"Kautta kasvatusäitini sielun, Cecilia", sanoi hän, "sinä sovit paremmin näiden ruotsalaisten ritarien kuninkaaksi kuin minä!"
"Ei kaikkia ruotsalaisia ritareja ole tämän mukaan arvosteltava, herra kuningas", vastasi Cecilia.
"Mutta monta hänen vertaistaan löytyy … kuulkaapa, herra Eerikki Krummedik", hän kääntyi tällöin viereiseen huoneeseen päin, "kuulkaapa ja luetelkaa, keitä teillä on Krister herran luettelossa…"
Vanha Eerikki Krummedik astui tällöin huoneeseen.
"Pentti ritari on yksi, sen tiedän, mutta teillä on täysi tusina … tuo vanha kettu on saanut heidät tuumiinsa tuon Borganäsin italialaisen avulla, Jumala armahtakoon sitä koiraa … eikö asian laita ollut niin, Eerikki herra, mikä oli tuon miehen nimi?"
"Juhani Wale, armollinen herra!"
"Ja nyt on tuo syntisraiska ruvennut harmajaveljeksi ja on henkeänsä haukkomassa Brita sisaren luona Klaaran luostarissa, niin, niin, kaikessa salaisuudessa tietysti. Ha-ha-ha, te jalot herrat, te olette keittäneet keitoksen, mutta itse saatte sitä särpiäkkin. Olette oikeassa, Eerikki herra, he tahtovat itse hallita, siinä koko juttu, mutta minä olen näyttävä heille, ett'en minä ole heille mikään Maunu Eerikinpoika! Jollen häpeäisi koko maailman kuninkaita ja ruhtinaita ja ritaristoja, niin kernaasti yhtyisin noihin talonpoikiin ja Engelbrektiin!… Kautta Vapahtajan viiden haavan, luulenpa, ett'ei noiden herrain hallitsemisesta suuriakaan sukeutuisi! Vai mitä arvelette, Eerikki herra?"
"Minusta näytätte menevän liikoihin, herra kuningas", vastasi tuo varovainen vanha herra, "raajarikkoisesta palvelijasta ei teillä toki ole suurtakaan iloa ja raajarikkoinen on se yhteiskuntaruumis, jossa ei ole herrasväkeä. Valtamiehet ovat yhteiskunnan silmä, korva ja suu … ilman niitä on yhteiskunta mykkä. Sen tähden olkoot he olemassa ison rakennuksen harjana, mutta he eivät saa kiistellä kuninkaan kanssa valtikasta … Engelbrektin ja ruotsalaisten talonpoikain mieleisestä kuninkaasta, — hänestä tulisi ruotsalainen kuningas, epäilemättä voimakas ja mahtava kuningas, sillä rahvaan valta on nyt tässä maassa herrain valtaa mahtavampi, mutta hänestä ei tulisi unioonikuningasta, jommoista kuningatarvainaja Margareta Valdemarintytär, Jumala hänen sieluansa armahtakoon, tahtoi…"
"Jompikumpi on kuitenkin valittava, Eerikki herra", keskeytti kuningas, "ja minä olen mieluummin mahtavana rahvaan johtajana kuin saamattomana kaluna herrain käsissä!"
"Olette oikeassa, herra kuningas, jompikumpi on valittava ja teidän on valittava herrat, mutta niiden on joutuminen välikappaleeksi teidän käsiinne eikä päinvastoin…"