Vouti keikautti päätänsä, mutta vilkui salaa ritariin kääntyessään menemään.
"Odota minua täällä eteisessä, minä aion itse nyt heti käydä katsomassa vankia", sanoi tällöin Cecilia, joka näytti kiihtyvän kiihtymistään, kuta pitemmälle keskustelu jatkui. Hän lisäsi sen jälkeen Pentti herraan kääntyen, sitten kuin vouti oli lähtenyt huoneesta, "teille, arvoisa ritari, toivon menestystä kuninkaan luona käynnistänne, kun nyt aiotte sinne mennä … ja uskokaa varmasti, että marskinarvonne ja vangin vapaus ovat yhtä läheisiä kuin päivä ja aurinko…"
"Vapaus … vangin vapaus, kuinka on minun selitettävä sananne…? Hän on henkipatto, julkinen murhaaja, kuinka voi Pentti Steninpojalla olla mitään yhteyttä hänen kanssansa. Hänet saa kostamatta tappaa, missä vaan tapaa, … että hän nyt on vankina eikä kuollut, tulee vaan siitä, että minun palvelijani oli voudin väen mukana, silloin kun hänet otettiin kiinni."
"Selitelkää vaan tätä asiaa miten parhaiten taidatte, Pentti ritari", jatkoi Cecilia kuningattaren tapaisin katsein ja liikkein, "mutta vapaana ja vahingotonna tulee miehen tänä yönä päästä Tukholman linnasta, muutoin ei teistä koskaan tule Ruotsin valtakunnan marskia!"
"Sitä mitä nyt puhutte, arvoisa neiti, ei ole minulla valta tehdä … kuningas voi armahtaa…"
"Niin, ja kuningas on armahtava … mutta teidän tulee se ilmoittaa vangille ja päästää hänet vapaaksi ja", jatkoi hän hetkisen vaiettuansa, "se on tehtävä minun läsnä ollessani … ei, ei … teidän ei tarvitse minulle mitään takailla … te kuulette sanani, omassa vallassanne on joko myöntyä tai olla myöntymättä. Ennen puoliyötä tulee vangin olla vapaana, taikka jää marskinvirkanne vaan pelkäksi unelmaksi. Sanokaa pian, kumman tahdotte!"
Tuo kaunis nainen oli kovin kuohuissaan, mutta koko hänen olennostaan ilmeni sellaista ylevyyttä ja majesteetillisuutta, että ritari tuskin voi sietää hänen katsettansa. Hän viivytteli hetkisen vastaustaan, mutta sitten hän sanoi:
"Minä antaun käskettäväksenne, arvoisa neiti!"
"No hyvä … olkaa sitten vastassani vankilatornissa, kun kello lyöpi yksitoista pääkirkon tornissa."
Ritari läksi. Niin pian kuin hän oli sulkenut oven, tuli muutamasta viereisestä huoneesta Eerikki kuningas.