Kuningas harkitsi hetkisen tuon vanhan viekkaan herran sanoja. Sen jälkeen hän äkkiä pyörähti toisella jalallaan ja löi kätensä yhteen.
"Te olette ollut ahkera ja tarkkaavainen oppilas kasvatusäitivainajani koulussa, Eerikki herra … ha-ha-ha, tahtonne saatte täytetyksi … ja sinä, Cecilia, saat nimittää toisen…! Mutta nyt on jo aika saada tietää miten on ratkaistu kysymys Engelbrektin linnanläänistä ja millainen on tulos herrain vaalista."
Näin sanoen kuningas poistui ja vanha herra Eerikki Krummedik seurasi häntä.
IV.
Päättyminen.
Linnassa oli iso joukko herroja koolla. Monta huonetta oli täynnä pitkäkaapuisia pappeja ja ritareja ja aseenkantajia, joilla oli punaiset viitat hartioilla. Ulko-ovilla oli kuninkaan palvelijoita vahdissa ja samoin kuninkaan henkivartijoita sillä ovella, josta joka silmänräpäys odotettiin kuninkaan tulevan.
Kaikkien katseista näki että täällä odoteltiin kiihkeästi, vaikka jakauduttiinkin, kuten tällaisissa oloissa on tavallista, pienempiin ryhmiin, joissa puheltiin, missä kiihkeämmin, missä laimeammin. Muutamassa sellaisessa ryhmässä olivat herra Pentti Steninpoika ja hänen poikansa, Maunu herra, sekä tuo oppinut herra Jöns Pentinpoika (Oxenstjerna) ynnä pari norjalaista herraa. Näiden niin kuin kaikkien muidenkin puhelu koski yksinomaan noiden kahdentoista herran istunnon tulosta ja tehtyä drotsin ja marskin vaaliehdotusta. Eivätpä ainoastaan lähinnäolijain katseet tällöin kääntyneet herra Pentti Steninpoikaan, vaan vieläpä etempääkin osotettiin silloin tällöin häntä, ikään kuin olisi tahdottu sanoa: "tuossa on toinen niistä, joita luullaan onnen potkaisevan!" Itse kantoi hän tätä huomionalaisuuttaan ryhdikkäänä, jäykkänä ja kopeana kuten tavallisesti, kenties vaan hiukan hajamielisenä.
"Keskustelunne Ludbert Roggen kanssa on antanut teille paljon ajattelemisen aihetta, lanko", kuiskasi sen tähden aivan huomaamatta hänelle tuo viisasteleva Jöns Pentinpoika.
Ritari katsahti Jöns herraan ja vastaus oli jo valmiina hänen huulillaan, kun hovimestari avasi kuninkaan huoneen ovet ja ilmoitti:
"Hänen armonsa kuningas!"