Hän ei odotellut voudin vastausta, vaan otti kohteliaasti Hannu kreivin käden kainaloonsa ja astui kuninkaan huoneesta tulevaa Hannu Kröpeliniä kohti, jonka tyynet, jalot kasvonpiirteet näyttivät päivänpilkahdukselta kaikkien näiden mitä kiihkeintä levottomuutta ja mielenjännitystä tietävien katseiden joukossa.
Heti sen jälkeen tuli kuningas saliin ja siten pääsi Jösse Eerikinpoika kokemasta sitä nöyryytystä, että olisi saanut nähdä herrain, jotka siihen asti mitä vilkkaimmin olivat hänen kanssansa keskustelleet, luopuvan hänestä. Hän käytti hyväkseen sitä hetkeä, jolloin kaikkien katseet olivat kuninkaaseen luotuina, ja läksi huoneesta. Seuraavana päivänä hän oli jo hävinnyt kaupungistakin.
Samoin kuin edellisenä päivänä meni kuningas nytkin valtaistuimelleen. Kun hän oli istuutunut ja äänettömyys päässyt vallalle salissa, astui arkkipiispa Olavi esiin ja ilmoitti, että koolla olevat herrat kuninkaan tahtoa noudattaen olivat valinneet yhden niistä herroista, jotka kuningas itse oli ehdolle pannut, nimittäin herra Krister Niilonpojan.
"Sen lisäksi pyytävät nuo kunnon herrat ja kelpo miehet nöyrästi", päätti arkkipiispa esityksensä, "teitä, Eerikki kuningas, nimittämään yhden ennen ehdolle pannuista valtakunnan marskiksi."
Kuningas ei vastannut mitään ja Krister Niilonpojan puolueeseen kuuluvat herrat pitivät aivan varmana, että hän oli vaiti siitä syystä ett'ei tahtonut yht'äkkiä loukata toisia herroja. Mutta kuningas kutsui Krister herran valtaistuimen eteen asettaakseen hänet virkaan.
Vanhus astui esiin ja kumarsi kuninkaalle.
"Kummalliselta mahtanee näyttää, armollinen herra kuningas", sanoi hän, "että minä tässä astun eteenne pyytämään, että tämän korkean arvon uskoisitte jollekin toiselle täällä koolla olevista monista herroista ja miehistä. Varmaankin on monta siihen ansiollisempaa kuin minä, joka sitä paitsi olen kovin iäkäs. Samalla kuin pyydän teitä Jumalan tähden päästämään minut tästä tärkeästä virasta, suotanee minun siihen ehdottaa nuori sukulaiseni, herra Kaarlo Knuutinpoika, Fågelvikin haltija!"
Jos Eerikki kuningas kaikissa asioissa olisi ollut yhtä selvänäköinen kuin tässä, olisi varmaan hänen hallituksensa monessa kohden toisellaiseksi muodostunut. Hän ei pitänyt ollenkaan väliä vanhan herran pyynnöstä, vaan kutsui hänet esiin ja toimitti virkaanvihkimismenot, s.o. antoi nimitetylle lyhyen miekan.
"Olemme siis nyt antanut Ruotsin-valtakunnallemme drotsin, niin kuin on säädetty", sanoi kuningas sen jälkeen, "ja nyt on vielä marski nimitettävä."
Kuningas aikaili hetken ja tämä aikaileminen — lieneekö sitten ollut harkittua vai ei — kiihdytti läsnäolijain mielet kiihkeimmilleen.